Mielipide: Sylvian joululaulussa on vielä yksi, vähän tunnettu säkeistö
Kirkko ja kaupungin artikkelissa pohdittiin, mistä vangitusta linnusta Sylvian joululaulu kertoo. Zacharias Topeliuksen Ljungblommor-kokoelmassa vuodelta 1880 on kaikkiaan 12 Sylvian laulua. Jokaista runoilija ei kuitenkaan ole kirjoittanut lintuperspektiivistä.
Mikä lintu Sylvia oli? Kysymykseen vastaa jo ensimmäisen runon alaviite. Suomennettuna se sanoo: ”Mainittakoon, että useimmat ja iloisimmat laululinnut metsissämme kuuluvat Sylvia-sukuun.” Runojen Sylvia voi siis olla mikä tahansa kerttu, mutta Sylvia-suku ymmärrettiin Topeliuksen aikoihin laajemmaksi kuin nykyisin. Topeliuksen alaviite jättää meille laajat vapaudet mieltää laulaja joksikin monista metsiemme ja puronvarsiemme laulumestareista.
Sylvia-runojen sarjassa Sylvian nimi esiintyy vain kolmen runon otsikossa. Ensimmäinen runo oikeastaan kertoo, että Sylvia on Suomen luonto kaikessa ihanuudessaan, lähes niin, että Sylvia on soivan Suomen toinen nimi. Runoissakin Sylvia-nimi esiintyy vain kolme kertaa, Sylvian joululaulussa kahdesti ja Sylvian paluulaulussa kerran.
Joululaulun Topelius on päivännyt 24.12.1853, paluulaulun 17.5.1854. Voisi ajatella, että noissa runoissa lintu on sama kerttu.
Sylvian joululaulu arvoituksellisuus kasvoi, kun sen Karl Collanin sävelmään taidokkaasti suomentanut Martti Korpilahti jätti pois yhden säkeistön. Suomensin tuon säkeistön viisi joulua sitten Collanin sävelmään istuvaksi.
Mieleeni tuli, että Sisiliassa kuolleelle suomalaiselle laulava Sylvia ja tuo vainaja samastuvat, ovat sillä tavoin vankeja, ettei kumpikaan pääse Suomen jouluun. Viimeisen säkeistön teksti ei ruotsinkielisenä mainitse Suomi-nimeä kuten Korpilahti, sen tilalla ovat sanat fädernejord ja fädernesland.
Tässä puuttunut kolmas säkeistö:
Lyö aallokko rantaan kuin vaahtoisa vyö.
Kohti Etnaa kun taas katselen,
on haudalta kaikonnut murhe ja yö,
ja ruusut jo siunaavat sen.
Näin mullassa nukkuu mies kaukaisen maan, ei milloinkaan päästä hän voi Pohjolaan, ei kuulla sen joulusta laulettavan – siis soikoon se laulussa nyt Sylvian!
Ja sitten vain laulamaan!
Pekka Kivekäs
Vantaa
Otsikkoa muokattu 20.12.22.
Jaa tämä artikkeli:
