Jokin näistä on Sylvian joululaulun päähenkilö. Vaihtoehtoina ovat ylävasemmalta alkaen mustapääkerttu, lehtokerttu, pensaskerttu, hernekerttu, punarinta, sinirinta, leppälintu, kultarinta, sirittäjä, pajulintu, tiltaltti ja ruokokerttunen. Kuvat: Petteri Lehikoinen, Matti Sillanpää, Jan Södersved ja Petri Vainio, kuvakooste Linnut-lehti.
Sylvian joululauluun liittyy kumma myytti – mikä vangittu lintu sirkuttaa suosikkikappaleessa?
Kotimaiset häkkilinnut kuuluivat muodikkaan keski- ja yläluokkaisen suomalaiskodin sisustukseen, kun eläinsuojelun pioneeri Zacharias Topelius kirjoitti murheellisesta laulajasta.
”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin. Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.”
Mikä lintu on suljettu häkkiin kirjailija Zacharias Topeliuksen runoon sävelletyssä joululaulusuosikissa? Topelius ei kerro lajia, mutta jo sata vuotta on toisteltu, että lintu on mustapääkerttu. Asia on mainittu taas joulun alla useammassa lehtijutussa Suomen Luontoa myöten.
Jukka Hintikka on pitkän linjan lintuharrastaja, Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan edellinen puheenjohtaja ja suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja. Hän on ihmetellyt joululauluun yhdistettyä lintulajia jo vuosia.
Lintumaalari ja -harrastaja Magnus von Wrightin päiväkirjoista käy ilmi, että mustapääkerttu oli Uudellamaalla hyvin harvinainen visertäjä vuonna 1853, jolloin hänen hyvä ystävänsä Topelius kirjoitti Sylvian joululaulun.
– Miksi Topelius olisi kirjoittanut runonsa sellaisesta linnusta? Hintikka kysyy.
Mustapääkerttu eli sylvia atricapilla elää harvakseltaan Etelä- ja Keski-Suomen lehtimetsissä. Nykyiseksi pesimäkannaksi on arvioitu korkeintaan 50 000 paria.
Seuraavaksi Hintikka penkoi Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoa. Hän havaitsi, että mustapääkertusta alettiin puhua Sylvian joululaulun sirkuttajana vasta yli viisikymmentä vuotta runon julkaisemisen jälkeen. Väitteen alkulähdettä hän ei löytänyt.
”Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään”, laulussa sanotaan. Hintikan mukaan Suomessa pesivät mustapääkertut eivät kuitenkaan talvehdi Sisiliassa vaan Itä-Afrikassa. Tosin lintujen tarkkoja talvehtimispaikkoja ei tunnettu 1800-luvulla.
– En ole löytänyt mitään viitettä siitä, että Topeliuksen Sylvia olisi mustapääkerttu. Väite on perätön, Hintikka sanoo.
Topelius halusi vapauttaa pikkulinnut
Zacharias Topelius oli eläinsuojelun pioneeri, joka perusti Suomeen ensimmäisen lintujen suojelulle omistetun yhdistyksen. Hän kirjoitti: ”useimmat iloisimmista laululinnuistamme kuuluvat sukuun Sylvia”.
1800-luvulla ajateltiin, että Sylvia-suvun pikkulintuja oli tusina: punarinta, sinirinta, leppälintu, kultarinta, sirittäjä, pajulintu, tiltaltti, ruokokerttunen, lehtokerttu, pensaskerttu, hernekerttu ja mustapääkerttu. Jokin niistä lienee Topeliuksen tarkoittama Sylvia. Nykyään nämä linnut jaotellaan eri sukuihin.
Jukka Hintikka arvelee, että Sylvian joululaulun sirkuttajan esikuvana oli jokin tavallinen ja kaunis lintu, joita pyydystettiin 1800-luvulla myös Suomessa muodikkaiden keski- ja yläluokkaisten kotien somistukseksi. Topelius puhui täällä häkkilintujen vapauttamisen puolesta.
– Näyttävä ja yleinen punarinta on Sylvian joululaulun sirkuttajaksi parempi arvaus kuin mustapääkerttu. Punarintoja on pidetty paljon häkkilintuina, ja niitä saatetaan Etelä-Euroopassa pitää laittomasti yhä.
Punarinta on yleinen lintu, mutta sitä näkee harvoin lumessa. Valtaosa hyönteissyöjistä lentää talveksi lämpimään.
Villien lintujen pyytäminen häkkeihin on nykyään kielletty koko Euroopassa, mutta Hintikan käsityksen mukaan tapa elää. Hän näki muutama vuosi sitten Napolissa kahvilan terassilla häkin, jossa oli Suomessakin eläviä tiklejä. Niiden nilkat olivat paljaat, vaikka vankeudessa syntyneet linnut pitäisi rengastaa.
– Laitonta häkkilintukauppaa käydään edelleen.
Italiassa on pyydystetty pikkulintuja myös syötäviksi. Hintikka on kuullut, että houkutuslinnulta oli tapana puhkaista silmät, koska sokean linnun uskottiin laulavan eniten. Viserrys houkuttelee lajitovereita ansaan.
Myös Topelius näki Italian-matkallaan ruoaksi kaupattavia pikkulintuja, mikä järkytti häntä. Tämä tapahtui kuitenkin vasta Sylvian joululaulun kirjoittamisen jälkeen.
Punarinta on hyötynyt ilmastonmuutoksesta
Punarinta on talitiaisen kokoinen, utelias pikkulintu, joka viihtyy pääkaupunkiseudun lähiöissä. Palleromainen hyönteissyöjä on hyötynyt ilmastonmuutoksesta: 1950-luvulla niitä arvioitiin elävän Suomessa noin miljoona paria, mutta nykyään elinvoimainen kanta käsittää 2–3 miljoonaa paria.
– Kotipihallanikin Puotilan asumalähiössä on pesinyt punarinta, Jukka Hintikka kertoo.
Hintikka on rengastanut yli 3 000 punarintaa. Lintuharrastajan parhaat punarintamuistot liittyvät kevääseen. Hän alkaa maaliskuussa odottaa, milloin kuulee ensimmäisen kerran punarinnan hopeakellojen helinää muistuttavan laulun korkealta puun latvasta.
Moni muukin lintu laulaa kauniisti, ja muitakin on suljettu häkkiin ihmisten viihdykkeeksi. Hintikan mukaan Topelius piti pikkulintujen suojelua ihmisen hyvyyden mittarina.
– Kun Topelius kirjoitti Sylvian joululaulua, häntä ei välttämättä edes kiinnostanut linnun laji. Hän saattoi ajatella kaikkia suojelua tarvitsevia pikkulintuja.
Lähteenä on käytetty myös Jukka Hintikan artikkelia Mikä Sylvia orressa sirkuttaa? Linnut-lehti 4/2022.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Soul Connection -bändin sielukkaat rytmit värittävät joululauluja – luvassa myös massiivista jenkkigospelia
HengellisyysEspoolainen Olarin kirkko kylpee väreissä, kun soul-gospelyhtye esiintyy.
Mielipide: Kuka oli mies kaukaisen maan?
Puheenvuorot
