null Ikivanhoja hymnejä käännettiin suomeksi – ”Ajatuksena on, että kukaan meistä ei ole erikoisuus, vaan me kaikki laulamme yhdessä samaa sävelmää”

Osmo Vatanen (vas.) ja Pekka Kivekäs pitävät hymnikirjaa merkittävänä virsien tutkimukselle, sillä sen avulla pääsee monien virsien sävelmän ja sanoituksen alkuperän jäljille. Kuva: Jussi Helttunen.

Osmo Vatanen (vas.) ja Pekka Kivekäs pitävät hymnikirjaa merkittävänä virsien tutkimukselle, sillä sen avulla pääsee monien virsien sävelmän ja sanoituksen alkuperän jäljille. Kuva: Jussi Helttunen.

Ikivanhoja hymnejä käännettiin suomeksi – ”Ajatuksena on, että kukaan meistä ei ole erikoisuus, vaan me kaikki laulamme yhdessä samaa sävelmää”

Hymnit voisivat tuoda vaihtelua jumalanpalveluksiin, sillä niiden musiikkimaailma on erilainen kuin virsien.

Ylistyslauluja. Ennestään tuntemattomia hengellisiä aarteita. Uutta ja samalla ikivanhaa kirkkomusiikkia. Yksiäänisesti ilman säestystä laulettavia lauluja. Meditatiivisia ja rauhoittavia. Neliönuotteja viivastolla.

Tätä kaikkea ovat hymnit, joita on laulettu latinaksi luostarien hetkipalveluksissa jo 300-luvulta alkaen kristillisen kirkon ollessa vasta syntyvaiheessa. Seurakuntavirsiä alettiin laulaa paljon myöhemmin.

Hymnejä on nyt käännetty latinasta suomeksi ja koottu kirjaksi, joka julkaistiin marraskuussa 2021. Hymnarium-kirja (Väyläkirjat 2021) on seitsemän vuoden työn tulos, ja sen takana on kymmenhenkinen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi professori Jouko Martikainen. Teos sisältää 163 laulua, joista varhaisimmat ovat 300-luvulta ja nuorin 1740-luvulta.

– Tämän projektin taustalla on virsikirjauudistus. Virsikirjassa on 30 virttä, joiden lähtökohtana on hymni. Me aiheesta kiinnostuneet halusimme tutkia vielä laajemmin hymnejä ja etsiä niiden alkuperäisiä muotoja. Laulut ovat väistämättä muuttuneet vuosisatojen aikana, sanoo työryhmän sihteeri, jumalanpalveluskouluttaja Osmo Vatanen.

– Työmme lopputulosta kuvastaa esimerkiksi virsi numero 27 Nyt juhlimaan tulkaa. Virsikirjassa siinä on neljä säkeistöä. Työryhmän jäsen lehtori, virsirunoilija Pekka Kivekäs on kääntänyt siihen lisää säkeistöjä. Se on nyt Hymnarium-kirjassa alkuperäisessä muodossa, ja se sisältää kahdeksan säkeistöä raikkaina käännöksinä.

Kivekkään lisäksi suomennoksia on tehnyt toinen runoilija, Samppa Asunta. He ovat suomentaneet hymnejä niin lähelle alkuperäistä tekstiä kuin mahdollista.

Hymnien nuotit ovat viivastolla melko saman näköisiä neliöitä. Niitä ei kuitenkaan lauleta tasamittaisina. Hymnarium-kirjasta otetussa kuvassa ensimmäisellä rivillä on Juhani Haapasalon nykyaikaisilla nuoteilla kirjoittama hymnin alku. Kuva: Paula Huhtala.

Hymnien nuotit ovat viivastolla melko saman näköisiä neliöitä. Niitä ei kuitenkaan lauleta tasamittaisina. Hymnarium-kirjasta otetussa kuvassa ensimmäisellä rivillä on Juhani Haapasalon nykyaikaisilla nuoteilla kirjoittama hymnin alku. Kuva: Paula Huhtala.

Ylistyslauluissa luonto keskeisessä roolissa

Hymnit ovat ylistyslauluja, joita on laulettu varsinkin luostareiden rukoushetkissä. Teksteissä ylistetään Jumalan hyviä tekoja, ja luonto on erittäin keskeisessä roolissa.

– Hymneissä Jumalaa ei eristetä jumalallisen hurskauden pelinappulaksi, jolta pyydetään kaikkea kivaa juuri minulle. Tekstit eivät ole minä-muodossa vaan me-muodossa, ja niissä korostuu seurakunnan yhteinen tekeminen. Ajatuksena on, että kukaan meistä ei ole erikoisuus, vaan me kaikki laulamme yhdessä samaa sävelmää, Pekka Kivekäs sanoo.

Kivekkään ja Vatasen mielestä hymnejä on helppo esittää, sillä niitä lauletaan yksiäänisesti ilman säestystä. Jo muutaman henkilön ryhmä onnistuu tehtävässä. Kirkossa niitä voidaan säestää esimerkiksi uruilla.

Vatasen mukaan hymnit ovat kaunista ja rauhoittavaa musiikkia, ja niiden laulamisen oppii helposti. Se tosin edellyttää ensin tutustumista niiden nuottikirjoitukseen.

– Hymnien sävelkulut eivät noudata duuria ja mollia, vaan vanhoja kirkkosävellajeja. Nuotit ovat viivastolla melko saman näköisiä neliöitä. Niitä ei kuitenkaan lauleta tasamittaisina, vaan laulettaessa ne taipuvat alla olevien tavujen painojen ja laajuuksien mukaan. Ne elävät koko ajan, Osmo Vatanen sanoo.

Hymnarium-kirja sisältää 163 laulua, joista varhaisimmat ovat 300-luvulta ja nuorin 1740-luvulta. Kuva: Jussi Helttunen.

Hymnarium-kirja sisältää 163 laulua, joista varhaisimmat ovat 300-luvulta ja nuorin 1740-luvulta. Kuva: Jussi Helttunen.

Katolisessa kirkossa hymnit yhä käytössä

Osmo Vatasen mukaan ikivanhoja hymnejä oli melko helppo löytää kansainvälisistä julkaisuista.

– Hymnit ovat katolisen kirkon aineistoa omimmillaan, ja siellä ne ovat edelleen käytössä. Luostareissa lauletaan päivittäin niitä latinaksi. Tekstejä oli tarjolla valtava määrä, Vatanen sanoo.

Oikeiden sävelmien yhdistäminen niihin kuuluviin teksteihin ei ollut yhtä helppoa, eikä kaikkien sävelmää edes löytynyt. Puuttuvat sävelmät kirjaa varten teki säveltäjä Tuomo Nikkola. Säveltäjä Juhani Haapasalo kirjoitti jokaisen hymnin alun myös nykyaikaisilla nuoteilla.

Hymnit ovat niin vanhoja, ettei useinkaan tiedetä, kuka ne on tehnyt. Se ainakin tiedetään, että tekijöitä on hyvin monta. Keskeisiä tekstin tekijöitä ovat 300-luvulla elänyt Milanon piispa Ambrosius ja samoin 300-luvulla elänyt espanjalainen runoilija Prudentius, jota pidetään antiikin merkittävimpänä kristillisenä runoilijana.

Osmo Vatanen innostuu kertoessaan hymnien monikäyttöisyydestä. Jokainen Hymnarium-kirjassa oleva hymniteksti voidaan laulaa myös jollakin toisella hymnisävelmällä tai virsikirjan virren sävelmällä. Lisäksi monissa on useita sävelmävaihtoehtoja. Tämä on mahdollista sen takia, että tekstit on tehty vanhoihin runomittoihin, jotka ovat yleisiä myös virsikirjassa.

– Laulut on jaoteltu kirjassa kirkkovuoden aiheiden mukaan. Monelle pyhälle on käytettävissä useita hymnejä, ja esimerkiksi lauluryhmä voi esittää niitä jumalanpalveluksen eri kohdissa. Hymneillä saadaan musiikillista vaihtelua messuun, sillä niiden musiikkimaailma on erilainen kuin virsien, Vatanen sanoo.

– Hymni myös esittelee selkeästi pyhäpäivän evankeliumitekstistä nousevan pääaiheen, Kivekäs sanoo.

Kirkon musiikkielämän rikastuttamisen lisäksi Pekka Kivekäs ja Osmo Vatanen pitävät hymnikirjaa merkittävänä virsien tutkimukselle, sillä sen avulla pääsee monien virsien sävelmän ja sanoituksen alkuperän jäljille.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: