Mielipide: Tarvitsemme fyysisiä kohtauspaikkoja, joissa keskustella iloista ja suruista
Kun elämässä tapahtuu ikäviä asioita, osaammeko enää lohduttaa ja antaa tukea toisillemme? Hoitoon on joskus vaikea päästä, varsinkin jos mielemme järkkyy. Tuntuu, ettei ole ketään, joka meitä voisi auttaa tai edes kuunnella. Olemmeko menettämässä toistemme kohtaamisen taidon?
Ihailemme uutta tapaamme viestittää. Keskustelemme innokkaasti somessa erilaisilla foorumeilla ja alustoilla sekä lehtien mielipidepalstoilla. Lista siitä, miten päästä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, on loputon, puhelimessa puhumista unohtamatta. Tarvitsisimme kuitenkin ihan tavallista arkista kommunikaatiota, myös fyysistä yhdessäoloa toistemme kanssa. Tämä ihmisten tarve toisten läheisyyteen näkyy parhaiten kaupoissa. Näemme, kuinka ihmiset pysähtyvät kiireettömästi syvällistenkin keskustelujen äärelle.
Me tarvitsemme fyysisiä kohtauspaikkoja, joissa voisimme rauhassa keskustella elämämme iloista ja suruista. Kirjastot ovat hyviä kokoontumispaikkoja, mutta sielläkin pitää olla hiljaa, ettei häiritse muita. Ihmiset eivät enää vieraile toistensa luona, kun kyläilykulttuurikin on hävinnyt. Olemme menossa uutta aikaa kohti.
Jotain on kehiteltävä, että voisimme paremmin, yksistään psyykettä hoitava lääketeollisuus kun ei voi auttaa pahaan oloomme. Keskustellaan keskenämme vaikka liikennevälineissä, linja-autopysäkeillä, siellä missä ihmisiä liikkuu, niin voimme kaikki ainakin pikkuisen paremmin!
Birgitta Wulf
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
