Mielipide: Voisimmeko rukoilla kirkossa venäläistenkin puolesta?
Pidän huolestuttavana luterilaisen kirkkomme tapaa valita kenen puolesta rukoillaan. Monet ukrainalaiset, venäläiset, israelilaiset, palestiinalaiset ja muut kärsivät sodan keskellä. Miksi vain osa mainitaan kirkon rukouksissa?
Olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt messuissa huomiota siihen, että jos kansoja nimetään, venäläiset puuttuvat listalta. Onko heidän kärsimyksensä vähemmän arvokasta? Ovatko venäläiset sotilaat ja heidän läheisensä pelkästään pahuuden palvelijoita, joiden tuskaa ei tarvitse surra?
Kirkon ei pitäisi sortua yksisilmäiseen ajatteluun. Missä on sen julistama lähimmäisenrakkaus sekä sovinnon, ihmisarvon ja armollisuuden puolustaminen? Mihin ohjaat ajatuksiamme, kirkko?
Raamattu käskee rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Määräys ei sisällä ehtolauseita. Kirkon tehtävä on yhdistää ihmisiä. Miksi se ei elä kuten opettaa?
Sota on aina väärin, ja hyökkäyssota on erityisen tuomittavaa. Mutta meidän tulisi muistaa, että kärsimystä on myös rintamalinjan toisella puolella – eikä kenenkään ihmisarvo katoa kansallisuuden tai hallinnon tekojen vuoksi.
Matias Huhtala
Hämeenlinna
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
