Pääkirjoitus: Jokainen ihminen on lähimmäinen ja arvokas, myös toisenlainen ja kaukana asuva
Maahanmuuttoon liittyy ongelmia, joista pitää rehellisesti puhua, mutta ilman maahanmuuttajia Suomi olisi vaikeuksissa.
Teemu Keskisarja (ps) käytti A-Studiossa Suomeen tulevista maahanmuuttajista muun muassa sanaa heikkolaatuinen. Tämä käynnisti julkisen keskustelun rasistisesta puheesta. Myöhemmin Keskisarja totesi (HS 28.8.) olevansa humanisti ja kristitty, jonka johtava aate on lähimmäisenrakkaus.
Pölyn laskeuduttua elo–syyskuun taitteen rasismikeskustelun ylle on aika pysähtyä miettimään keskustelussa käytettyjä käsitteitä hieman tarkemmin. Sellaisia sanoja kuin maahanmuutto, heikkolaatuisuus, lähimmäisenrakkaus ja ihmisarvo.
Maahanmuuttoon liittyy ongelmia, joista pitää rehellisesti puhua, mutta ilman maahanmuuttajia Suomi olisi vaikeuksissa. Maahanmuuttajia tarvitaan, muitakin kuin huippuasiantuntijoita. Jos muut kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat työntekijät menisivät pääkaupunkiseudulla viikoksi lakkoon, vaikutus esimerkiksi julkiseen liikenteeseen, ravintolapalveluihin, kauppoihin ja hoitolaitoksiin olisi valtava.
Kun esille nostetaan maahanmuutto uhkana hyvinvoinnille ja taloudelle, yleensä tarkoitetaan erityisesti ihonväriltään erivärisiä, meille kaukaisemmista kulttuureista ja maista tulevia ja etenkin islaminuskoisia maahanmuuttajia. Sanalla turvapaikanhakijat viitataan samaan ryhmään, eikä tuoda esille, että viime vuosina turvapaikanhakijoita on tullut eniten Ukrainasta. Puhumalla ”maahanmuuttajista” voidaan välttää rasismin leima.
Jeesus kehottaa jopa rakastamaan vihollisia ja rukoilemaan heidän puolestaan.
Kristinusko on eettisesti radikaali uskonto. Yksi sen keskeisistä käsitteistä on lähimmäisenrakkaus. Lähimmäisellä ei tarkoiteta vain sukulaisia ja ystäviä, vaan kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä, myös toisenlaiset ja kaukana asuvat.
Jeesus kehottaa jopa rakastamaan vihollisia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Tämä on kristinuskossa uniikki ajatus, jota ei sellaisenaan muista uskonnoista löydy. Harva voi rehellisesti tunnustaa pystyvänsä toimimaan niin kuin Jeesus opettaa. Tässä mielessä olemme kaikki samalla viivalla, keskeneräisiä.
Kuten piispa Mari Leppänen kolumnissaan (HS 8.9.) kirjoittaa, kristinuskon ytimessä on ajatus universaalista, ehdottomasta ihmisarvosta. Jokainen Luojan luoma ihminen on ainutlaatuinen. Sellaisena meidän pitäisi kohdella toisiamme niin puheissa kuin teoissa, jos haluamme olla kristittyjä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
