– Rakastuneen elämänilossa on ihan omalakinen painovoima, sanoo Jaakko Kaartinen. Kuva: Jani Laukkanen

Mies, joka puhuu ujostelematta rakkaudesta

Jaakko Kaartinen tahtoo elää puolisonsa kanssa nyt-hetkeä. Nyt rakkaus roihuaa myös blogiteksteissä.

• 10.05.2016 11:00
• Nina Riutta

"Hän tuntuu minussa. Se on hyvin kiehtovaa. Ihmiset ovat erillisiä olentoja. Sen erillisyyden tuo vetovoima ylittää ja kiskoo minua näkymättömin sitein. Siis: mitään kiinnityskaapeleita ei näy, mutta tunnen, kuinka luitani ja lihaksiani, minua vetää hänen luokseen aivan selkeä tunnistettava voima. Kun sitten olen aivan lähellä, kosketuksessa, asetun onnellisena siihen. Kuin olisin saapunut avaruuden kylmyydestä kiertoradalle auringon lämpimään säteilyyn. Kellot pysähtyvät. On hänen aikansa."

Näin kirjoittaa Jaakko Kaartinen rakastetustaan. Jaakko on yksi Parisuhteen palikat -sivuston Rakkauden roihu -blogisteista.

Keskustelut ja se katse!

Jaakko Kaartinen tutustui töiden merkeissä ihmiseen, jota oli aina mukava tavata. Jutteleminen sujui luontevasti. Yhdestä tapaamisesta tuli erilainen.

– Kesken keskustelun hän katsoi minua sellaisella tavalla, että kaaduin vaan suoraan lattialle tuoleineni – en oikeasti kaatunut, mutta tuntui siltä.

– Mietin vain, että mitä tapahtui. Mistä on kysymys?

Siitä alkoi Facebook-kaveruus ja ahkera kirjoittelu.

– Aukesi ihmeellisen arvokas yhteys. Me kirjoittelimme ihan valtavasti ja ihan mistä tahansa. Sen katseen jälkeen olemme olleet jokaisena päivänä jollakin tavalla yhteydessä.

Parantumista seurasi rakastuminen

Siinä vaiheessa elämää Jaakko Kaartisella oli paljon puhuttavaa ja mietittävää. Hän oli sairastanut vakavasti kymmenen vuotta. Ennen sairastumistaan hän oli vastikään mennyt naimisiin ja perustanut perheen.

– Minulla todettiin imusolmukesyöpä, kun olin 29-vuotias. Sädehoidot ja kemoterapia menivät hyvin ja jäivät sitten kokonaan pois, mutta kontrollit jatkuivat seitsemän vuotta.

– Olin aurinkolasit silmillä -tilassa vuosien ajan. Odotin vain, olenko terve vielä ensi vuonna tai ensi kuussa. Aina kolmen kuukauden päästä selvisi, mitkä ovat verikokeiden tulokset.
 

Viitisen vuotta sitten Jaakko tajusi sairastamisen jälkeisen tilan loppuneen: hän oli terve. Samalla hänelle tuli voimakas tarve selvittää, kuka hän on. Mitä hän oikeasti tarvitsee? Pitkien pohdintojen tuloksena Jaakko ymmärsi olevansa rakastunut. Hänen avioliittonsa hajosi.

– Toinen oli joutunut odottamaan minua, joka sairastin vaan, ja elänyt omaa elämäänsä. Se oli ollut hyvää parisuhde- ja perhe-elämää, mutta silti siinä oli joku hauraus tai jäykkyys, joka ei kestänyt.

Helpompaa kuin onnen jakaminen

Nykyisestä rakkaudestaan ja puolisostaan Jaakko Kaartinen on kirjoittanut Facebookissa ja blogissaan. Hän on huomannut, että parisuhteeseen ja rakkauteen liittyvien ongelmien jakaminen on ihmisille paljon helpompaa kuin onnen jakaminen.

– Mitä jos antautuisikin toisen iloon? Tietenkin voi olla niin, että omassa elämässä on tilanne, ettei voi saada onnea tai kaipaa sitä, ja se aiheuttaa kivuliaan tunteen.

Joku taas voi ärsyyntyä, kun tuntee olevansa ihan hyvässä parisuhteessa, vaikka ei koskaan ole tuntenut mitään ”jalat menivät alta” -tunnetta.
 

– Jos ei ole kokemusta siitä, kun kohtaa toisen ihmisen, että hetkessä voi tapahtua jotain kaiken mullistavaa. Tai että vetovoima on niin suuri, ettei pysty lähtemään pois tuon ihmisen luota, lihakset eivät tottele, eikä tahto riitä siihen. Silloin ei voi tietää, mitä tarkoitan.

Aikaisemmin Jaakolla oli aika paljon toiveita tulevaisuudesta. Kymmenen vuoden päästä on näin ja viiden vuoden päästä noin.

– Nyt minusta tuntuu, että olen täydellisesti kotona. Odotukseni liittyvät siihen, milloin laitan rakkaalleni viestin tai että illalla menemme tanssimaan. Kun olen hänen kanssaan, minulla on jo vähän kaikki olemassa.

On Jaakolla suunnitelmiakin, mitä olisi kiva tehdä, mutta enää hän ei odota jotain tulevaa aikaa, koska tämä aika on hyvä ja intensiivinen.

– Olemme ihan kohti toisiamme. Me kumpikin ymmärrämme tämän suhteen arvon ja vaalimme sitä. Me elämme nyt-hetkessä. Kaikki päivät tästä eteenpäin ovat nyt-hetkiä. Jos nyt tässä hetkessä vaalii omaa rakkauttaan, elää ja kokee tunteita läpi ja antaa niille tilaa, siihen väliin ei tule mitään.

Mikä on sitä oikeaa rakkautta?

Jaakon blogikirjoituksia on kommentoitu muun muassa niin, että elämässä olisi korkeampiarvoista ja vähempiarvoista rakkautta.

– Niin että ihmisillä voi olla himoja ja haluja, mutta oikeaa rakkautta on esimerkiksi äidin rakkaus lapseen. Kirkossakin on keskusteltu siitä, että agape-rakkaus on sitä varsinaista oikeaa rakkautta ja eros-rakkaus on maallista.

– Ihmisillä voi olla tästä erilaisia mielipiteitä ja jokainen saa pitää mielipiteensä. Minä olen oppinut sen, että ihminen on kokonaisuus, jossa on mieli ja ruumis. Ne eivät ole toisistaan erilliset, vaan ne toimivat yhdessä.

Jaakosta rakkaus on sellaista, mikä tuntuu. Se läpäisee kehon ja mielen ja kulkee koko ihmisen läpi.

– Rakkaus on todellisuus, jonka voi jakaa toisen ihmisen kanssa kokonaisena. Silloin fyysiset, kehossa olevat tunteet ovat yhtä arvokkaita ja yhtä totta kuin mielen liikkeet. Niiden kuunteleminen, tilan antaminen ja jakaminen toiselle on tärkeää.

Maailmalla kulkee puolikkaita

Romanttisen rakkauden huumassa voi tuntua siltä, että maailmassa on vain yksi ihminen tarkoitettu juuri minulle. Jaakko on miettinyt sitä.

– Ei varmaankaan ihmiselle ole tarkoitettu vain yhtä ihmistä, jonka kanssa kokee rakkauden näin syvästi. Mutta mieleeni on kyllä tullut vanha antiikin ajatus siitä, että maailmalla kulkee kokonaisuuden puolikkaita ja he etsivät toista puolikastaan.

– Siinä on kyllä sellainen perä, että jos käy ihan todella hyvä tuuri tai johdatus tai mikä se onkaan, niin jossain vaiheessa saattaa löytää ihmisen, jonka kanssa kaikki parisuhteen edellytykset toteutuvat sopivalla tavalla. Ja että elämänvaihe ja -tilanne ja kaikki muu antavat mahdollisuuden rakentaa yhteistä tilaa, tehdä meitä.

Jaakon mielestä tämä edellyttää sitä, että ihminen on aikuinen. Kun tulee aikuiseksi, voi olla valmis uskaltautumaan siihen myös pelottavaan asiaan, jota täyslaidallinen rakkaus on.

– Tiedän, kuka olen ja tiedän, mitä tahdon, ja siitä käsin uskaltaudun avautumaan toiselle ihmiselle. Kun olin nuori ja epävarmempi ja jotenkin kesken, ei ehkä ollutkaan edellytyksiä tällaiseen kohtaamiseen.