null Mikä ihmeen oppilaitosdiakoni?

Toni Gröhn, Petri Minkkinen ja Katariina Lauronen kohtasivat putkiasentajien työsalissa.

Toni Gröhn, Petri Minkkinen ja Katariina Lauronen kohtasivat putkiasentajien työsalissa.

Mikä ihmeen oppilaitosdiakoni?

Petri Minkkinen kiertelee ammattiopiston käytävillä ja poikkeaa työsaleissa juttelemassa.

Erityisnuorisotyönohjaaja Petri Minkkinen on ollut Vantaan ammattiopisto Varian oppilaitosdiakonina kahdeksan vuotta. Hän toimii Tennistien ja Rälssitien toimipisteissä. Koulun oppilaat ovat 15–20-vuotiaita.

– Oppilaitosdiakonin työ lähti siitä, kun aikoinaan mietin, että odotanko nuorten tulevan seurakuntaan minun luokseni vai menenkö minä sinne, missä nuoret jo kokoontuvat.

Tennistien toimipisteestä valmistuvat parturi-kampaajat, kokit, tarjoilijat, kiinteistönhoitajat, koneistajat, levyseppähitsaajat, artesaanit, talonrakentajat sekä sähkö-, putki- ja ilmanvaihtoasentajat. Rälssitieltä tutkinnon saavat ajoneuvoasentajat, autokorinkorjaajat, lentokoneasentajat, autonkuljettajat, lentoasemanhuoltajat ja varastonhoitajat.

Petri sanoo, että oppilaitosdiakonin työn pääpointtina on antaa kirkolle inhimilliset kasvot. Oppilaitosdiakonilla ei ole Variassa omaa huonetta eikä vastaanottoaikoja. Toimistossa istumisen sijaan Petri menee nuorten sekaan.

– Kiertelen koulujen käytävillä ja pääsen työsaleihin jututtamaan niin opiskelijoita kuin henkilökuntaa. Näissä arjen kohtaamisissa kyselen kuulumisia ja jaamme iloja ja suruja.

Syyslukukauden alkaessa Petri ja oppilaitospappi Jukka-Mikko Karjalainen tapaavat uudet opiskelijat ja kertovat työstään oppilaitoksissa.

– Teemme selväksi, että emme ole täällä ketään käännyttämässä – joskin luterilaisen teologian mukaan se on mahdotontakin. Kerromme, keitä me olemme ja miksi olemme oppilaitoksessa ja silloin pelikenttä on selkeä, Petri kertoo.

Kahdeksan tuntia hitsausta

Katariina Lauronen, 17, opiskelee Variassa putkiasentajaksi. Ensimmäinen kouluvuosi kolmesta on takana ja toinen vuosi alkamassa. Aluksi äiti ja sisarukset järkyttyivät, kun perheen kuopusprinsessa ilmoitti opiskeluvalinnastaan.

– Olimme täällä Variassa avointen ovien päivänä tutustumassa. Kun putkiasennusalaa esiteltiin, minulle tuli heti tunne, että ’jes, toi on mun juttu’!

Katariina kertoo tulevansa yleensä paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa, vaikka on hänellä kavereina tyttöjäkin. Katariinan luokalla on 18 oppilasta, joista kaksi on tyttöjä.

– Mutta ei minusta mikään poikatyttö ole tullut! Katariina sanoo ja nauraa.

Putkiasentajaksi opiskeleminen kiinnosti Katariinaa siksikin, että suvussa on putkialan yritys. Jo pienestä lähtien hän on nähnyt, minkälaista työ on.

Ammattiopiston rytmi on yllättänyt Katariinan.

– Meillä on niin paljon hitsausta! Sitä on kahdeksan tuntia putkeen. Ja koulupäivät ovat pitkiä: kahdeksasta neljään. Ei meillä yläasteella ollut niin pitkiä päiviä.

Katariina on nähnyt Petri Minkkisen koululla pari kertaa. Viime syksynä Katariina oli oppilaitospapin ja -diakonin esittäytymistilaisuudessa. Hän tietää, että Petrin kanssa voi mennä juttelemaan, jos on murheita.

– Eka kerran Peten nähdessäni ajattelin, että hän on joku pappi ja alkaa paasata minulle jotain. Sitten Pete alkoi puhua meidän luokallemme, eikä siitä tullut pappi mieleen, vaan hän otti asiat rennosti eikä ollut ihan samanlainen kuin muut.

Mitä sä täällä teet?

Varian ammattioppilaitoksen henkilökuntaan kuuluvat opettajien ja opinto-ohjaajien lisäksi kuraattori, psykologi ja tervey­denhoitaja. Oppilaitosdiakoni on yksi aikuinen lisää nuorten saatavilla.

– Me seurakunnan oppilaitostyöntekijät pyrimme omalta osaltamme tukemaan nuoria sillä tavoin, että he pystyvät keskittymään ammatin opiskeluun ja valmistuvat. Se on meidän ja oppilaitoksen työntekijöiden yhteinen fokus, Petri selittää.

Pitkän uran nuorten parissa tehneenä Petri sanoo, että nykynuorista suurin osa voi ihan hyvin. Hyvin menemisellä hän ei tarkoita sitä, että elämä olisi onnesta toiseen pomppimista, vaan että siihen kuuluvat tietyt kivut ja syrjäpolut, mutta ongelmat pysyvät niin sanotusti normaalissa mittakaavassa.

– Huolissani olen heistä, joilla ei mene kovin hyvin. Näyttää siltä, että heidän henkilöhistoriassaan on monia huonovointisuutta aiheuttavia tekijöitä. Ongelmakenttä on monimutkaisempi kuin aiemmin ja ongelmia on usealla alueella, on sosiaalisia ongelmia, ongelmia lähi-ihmissuhteissa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia, Petri kertoo.

– Huonovointisuus näyttäisi olevan jossain määrin periytyvää. 1990-luvun lama näkyy nyt joidenkin nuorten kohdalla.

Oppilaitoksen kuraattorilla, psykologilla ja kirkon oppilaitostyöntekijöillä on yhteisiä asiakkaita eli opiskelijoita, joista on huoli.

– Yritämme yhdessä viedä opiskelijan asioita eteenpäin. Ei ole tärkeää, kenen luokse nuori tulee ensimmäisenä vaan se, että hän yleensä hakee aikuiselta apua sitä tarvitessaan.

Kirkon työntekijänä Petri ei ole kokenut osaansa oppilaitoksessa omituiseksi tai uhatuksi.

– Osa nuorista tietysti katselee kirkon työntekijää vähän pidempään, mutta en ole huomannut mitään kyräilyä tai sellaista. Joku on joskus kysynyt ehkä enemmän uteliaasti kuin kriittisesti, että ’mitä sä täällä teet?’.

– Eikä siinä mitään, vaikka joku on kriittinen. Päinvastoin, sehän on aivan loistava keskustelunavaus!

Amismestaria arvostetaan

Toni Gröhnille, 18, ”oppilaitosdiakoni” ei sano mitään. Hän ei ole törmännyt Petri Minkkiseen koulussa, eikä Toni varmaan ole ainoa, joka ei tiedä, mitä diakoni-sana tarkoittaa. Diakonia on seurakunnan järjestämää auttamistyötä ja diakoni on ihminen, joka sitä työtä tekee.

– No, vaikka en itse seurakunnan touhuista liiemmin välitä, ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Hyvä, että on tuollaisia, voisiko sanoa, työläisiä täällä. Jos tulee jotain ongelmia, niin on joku, joka voi auttaa, Toni pohtii.

Toni opiskelee viimeistä vuotta talonrakennuksen perustutkintoa. Ala oli hänelle selvä jo yläasteella. Hän ajatteli, että on turha mennä lukioon, kun kerran tietää, mitä haluaa ja suunnitelmat ovat selvät.

– Näiden opintojen jälkeen minun olisi tarkoitus jatkaa opintojani ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriksi. Työmailla arvostetaan sellaisia mestareita, jotka tekevät töitä amispohjalta, koska he oikeasti tietävät, mitä työ on käytännössä.

Opiskelu on ollut Tonista tosi kivaa. Työssä oppimisjaksot saneerausyrityksissä ja rakennusfirmoissa ovat olleet ehkä kaikista kivoimpia.

– Rakennusalalla on varmaan ylivoimaisesti eniten työssä oppimista verrattuna muihin aloihin Variassa. Sitä on yli puolet opiskeluajasta. Vaikka teoriatunneilla kuinka kuuntelee, niin kyllä työmaalla oppii paremmin.

Kiputilanteista eteenpäin

Oppilaitosdiakonin työssäoloaika on joustava. Petri Minkkinen voi tarvittaessa lähteä opiskelijan kanssa hoitamaan asioita talon ulkopuolelle, esimerkiksi saattaa lääkäriin tai auttaa ensimmäisen asunnon vuokraamiseen liittyvissä asioissa. Nuori hoitaa hommat tietenkin itse. Petri on tukena ja turvana.

Nuoria huolestuttavat asiat liittyvät Petrin mukaan useimmiten ihmissuhteisiin ja elämänhallintaan.

– Nuoret esittävät harvoin uskonnollisia kysymyksiä. Tavallisesti nuoren ongelma koskee arjesta selviämistä tai perhe- tai seurustelusuhteiden kipu- ja hankaustilanteita.

Petri tietää, että nuorten kuunteleminen on tärkeämpää kuin neuvojen jakaminen.

– Tuen antaminen on ennen kaikkea sen selvittämistä, kuinka nuori pitää huolta itsestään kaiken keskellä. Tuskin kukaan ongelmatilanteessa kaipaa apua abc-tyyliin, tee näin ja tee näin. Ennemmin mietitään yhdessä, miten tilanteesta mennään eteenpäin.

Nuorten kanssa työskentely vaatii oppilaitosdiakonilta oman osaamisen tiuhaa päivittämistä. Petrin pitää seurata arjen ilmiöitä ja koulutuspolitiikan käänteitä.

Oppilaitospapin kanssa Petri pitää Variassa myös oppitunteja. He kertovat asioista, jotka ovat ammattiin valmistuville nuorille olennaisia, kuten yhteiskunnallisista pelisäännöistä.

Petri on viihtynyt hyvin työssään ammattioppilaitoksessa.

– Täällä on paljon käsistään taitavia ihmisiä, jotka tekevät upeita asioita. Työskentelyä on mielenkiintoista seurata. On hienoa nähdä, kun esimerkiksi puuartesaanilinjan opiskelija saa huonekalun valmiiksi.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

”Mä sanoin sen ihan läpällä” – seurakunnan koulukummi on huolissaan nuorista, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan

Hyvä elämä

Nuorisotyöohjaaja Siiri Salonen kulkee mukana koulun arjessa.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.