null Mikko Mattlar selvitti Stadin diskohistorian – välkkyvissä valoissa on bailattu jo yli 50 vuotta

Helsinkiläinen Mikko Mattlar rakastaa populaarimusiikkia. Hän teki omakustanteena kirjan Stadin diskojen historiasta vuosina 1966–1988.

Helsinkiläinen Mikko Mattlar rakastaa populaarimusiikkia. Hän teki omakustanteena kirjan Stadin diskojen historiasta vuosina 1966–1988.

Hyvä elämä Ajankohtaista

Mikko Mattlar selvitti Stadin diskohistorian – välkkyvissä valoissa on bailattu jo yli 50 vuotta

Diskon kaikki vuosikymmenet tanssitaan läpi Hakasalmen huvilassa torstaina 23.2.

"Uusi levylähetys suoraan Amerikasta!" Näin saatettiin mainostaa diskoa lehti-ilmoituksessa vuonna 1966. Harva helsinkiläinen sellaisia paketteja sai, ja Yleisradiossa soitettiin poppia puolitoista tuntia viikossa.

Diskot eli levytanssipaikat alkoivat kukoistaa Suomessa 1960-luvun lopulla. Sitä ennen nuorisoa tanssittivat iskelmälaulajat ja elävät orkesterit ravintoloissa ja tanssilavoilla.

Radiotoimittaja ja dj Mikko Mattlar, 36, on nyt koonnut kansien väliin Stadin diskohistorian. Sen pohjana on Mattlarin Radio Helsingille tekemä samanniminen dj-haastattelujen sarja, mutta kirjaa varten hän teki niitä lisääkin.

Olisi ollut helppoa lyödä nuo yli 50 haastattelua peräkkäin, mutta populaarimusiikin historiasta journalistiikan alan väitöskirjankin tehnyt Mattlar kirjoitti Helsingin diskojen kronologisesti etenevän historian ja käytti myös painettuja lähteitä kuten lehtien huvi-ilmoituksia.

– Kun innostun jostain tosi paljon, haluan myös tietää ilmiön juuret. Sen, millaisen jatkumon osana tässä ollaan, Mattlar kuvaa.

Limudisko löytyi Mustasaarestakin

Diskot ponkaisivat suosioon ensin opiskelijapiireissä. Osakunnilla oli hienoja juhlatiloja, kuten Uusi ja Vanha ylioppilastalo, Botta ja Hämis, Natsa ja Vanha Poli. Helsinkiläiset kävivät myös Otaniemen Dipolissa ja Täffällä (ruotsinkielisten teekkareiden Teknologiska Föreningen eli TF).

– Näissä paikoissa vaadittiin ovella opiskelijakortti. Duunarit eivät päässeet sisään, vaan he kävivät "ravintoladiskoissa", joihin piti pukeutua siististi ja olla riittävän vanha.

Alusta asti Stadissa oli myös ikärajattomia diskoja eli limudiskoja. Kouludiskoja alettiin pitää keskikouluissa ja lukioissa 1970-luvulla. Suurimpien koulujen diskot olivat isoja tapahtumia.

– Jopa seurakuntien nuorisopaikkaan Mustasaareen perustettiin limudisko 1970. Saarella oli muutenkin vireää musiikkitoimintaa, sillä Tuomari Nurmio kertoo elämäkerrassaan, että hän kasvoi muusikoksi Mustasaaressa, Mikko Mattlar mainitsee.

Dj:n perustehtävä oli sama kuin nytkin: saada ihmiset rentoutumaan ja hyvälle tuulelle ja ennen kaikkea tanssimaan.

Jättidiskoista pieniin soittopaikkoihin

Muusikoiden töiden vähentyessä alalle syntyi uusi ammattikunta, disc jockeyt eli tiskijukat eli dj:t. Käännösehdotus "levylässy" ei sentään jäänyt elämään, vaikka alkuaikoina tiskijukkien pitikin puhua paljon. Mikko Mattlarin mukaan se johtui osaksi siitä, että äänentoistolaitteet olivat niin huonoja. Kappaleen vaihto kesti.

Vaatimattomat olivat dj:n työkalutkin: kassillinen hyvin valittuja vinyylilevyjä, joskus jopa kelanauhoja.

– Dj:n perustehtävä oli sama kuin nytkin: saada ihmiset rentoutumaan ja hyvälle tuulelle ja ennen kaikkea tanssimaan. Diskoista haettiin kumppania, ja tunnelma oli tärkeä. Dj:n täytyi tykätä musiikista ja olla sanavalmis. Mykät dj:t tulivat muotiin vasta 1980-luvulla.

1970–80-luvuilla moni dj poimi levylautaselleen myös vähemmän tunnettuja musiikkigenrejä, vaikka hittien soittamisesta heille maksettiin. Yllättävän moni 70-luvun alussa vaikuttanut dj mainitsi tässä yhteydessä reggaen.

Mikko Mattlar tekee itsekin dj-keikkaa monenlaisten toimittajantöidensä ohella. Esimerkiksi Kaikun yökerhon sivuhuoneessa hän soittelee vanhaa, omaperäistä kotimaista diskomusiikkia sen lajin musadiggareille.

– Nykyään ei vaadita viimeisten hittien soittamista. Helsingissä on paljon kivoja, pieniä soittopaikkoja. Jos jollain musiikinlajilla on 50 ystävää ja ne kaikki saadaan paikalle 50 hengen tilaan, voi tulla tosi hauska ilta! Mattlar naurahtaa.

 

 

P.S.

Luureissani soi elektroninen musiikki, soul, jazz sekä vanha Suomi-iskelmä lattari-, jazz- ja soul-vaikutteilla.

Ennen diskohistoriaa sukelsin radiossa suomalaisen iskelmän historiaan Iskelmäiltama-sarjassa.

Omakustanteeni tekemisen mahdollisti osaltaan joukkorahoitus.

 

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

DJ Santeri Kujala järjestää open air -juhlia, joissa ihmiset kohdataan empatialla

Hyvä elämä

Santeri Kujala, 22, soittaa konemusiikkia siellä, missä pyydetään. Hänelle vapaus on pyhää.



Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.