Musiikkia mummoille
Itä-Hakkilassa asuva Pentti Lehikoinen, 60, istui joulun alla tietokoneen ääreen ja googletti sanan vapaaehtoistyö. Hakuosuma vei Lehikoisen seurakuntien Suurella sydämellä -sivustolle, jossa voi ilmoittautua vapaaehtoistyöntekijäksi.
— Netti-ilmoittautuminen ei heti onnistunut, mutta seuraavana päivänä soitin ja tarjouduin soittamaan ja laulamaan vanhainkodeissa ja sairaaloissa, Lehikoinen kertoo.
Hän oli jo useamman vuoden ajan miettinyt vapaaehtoistyöhön ryhtymistä. Lehikoinen uskoi, että hänen soitto- ja lauluharrastuksestaan voisi olla iloa muillekin. Ensimmäinen esiintyminen sovittiin Kustaankartanon palvelukeskukseen. Lehikoinen pakkasi nuotit ja kosketinsoittimen autoon.
— Hyvin se meni, vaikka kyllä vähän jännittikin. Kuulijoita oli toistakymmentä. Joku kehuikin, että oli hyvä, Lehikoinen naurahtaa.
Vaimo löytyi töppöstansseista
Laulamisen lisäksi Lehikoinen harrastaa lavatansseja. Tansseista hän löysi Ritva-vaimonsakin yli neljäkymmentä vuotta sitten.
— Joensuun keskusammattikoululla järjestettiin tansseja asuntolan kanttiinissa. Siellä me tapasimme. Niitä kutsuttiin töppöstansseiksi, sillä kanttiinissa ei saanut tanssia kengät jalassa. Piti laittaa töppöset jalkaan.
1960-luvun lopulla pariskunta muutti töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Lehikoinen työskenteli ensin varastomiehenä Keskon paahtimolla Hakkilassa, sitten ovimiehenä ravintolassa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä.
Vuonna 1982 lähdettiin paluumuuttajina takaisin Kiteelle.
— Pidimme Puhoksessa majataloa vanhalla kansakoululla. Meillä oli vuohia ja lampaitakin. Lapset viihtyivät siellä hyvin, mutta majatalon pitäminen oli rankkaa. Sai valvoa yötä päivää.
Perhe ehti asua muutaman vuoden myös Joensuussa.
— Sitten tuli lama. Laitoimme elämän taas pyörille ja muutimme Vantaalle.
Lauluharrastus on kulkenut mukana koko ajan. Joensuun-vuosina Lehikoinen oli mukana mieskuorossa.
Lauluja lapsille ja vanhuksille
Pentti Lehikoinen oli jo pienenä poikana innokas esiintymään. Laulunumero oli tietysti kymppi.
— Koulunäytelmiin ja kaikkiin kissanristiäisiin piti päästä esiintymään. Sieltä lapsuudestahan tämä esiintyminen kumpuaa. Nyt se on taas päässyt pinnalle, Lehikoinen kertoo.
Esiintymiskokemusta on kertynyt muun muassa Tikkurilan Veininmyllyllä, jossa Lehikoinen on käynyt soittamassa ja laulamassa kolmena kesänä. Palvelutaloissa ja sairaaloissa Lehikoinen esittää vanhuksille tuttuja kappaleita, sellaisia kuin Olen kuullut on kaupunki tuolla, Sininen ja valkoinen, Iltatuulen viesti ja Ystävän laulu.
Ohjelmistoon on tarkoitus ottaa myös perinteisiä lastenlauluja, sillä tulevaisuudessa Lehikoinen haluaisi esiintyä lapsille.
— Meillä kävi kesämökillä kerran vierailulla kehitysvammainen lapsi. Soitin ja lauloin hänelle lastenlauluja. Vastaanotto oli aivan mahtava. Koska lapsia on myös sairaaloissa, ajattelin, että voisin esiintyä heillekin.
Eläkkeellä ei löhöillä
Lehikoinen on kuulunut kirkkoon koko ikänsä, mutta ei ole aiemmin ollut seurakunnan toiminnassa mukana. Yksi syy vapaaehtoistyön aloittamiseen oli pian koittavat eläkepäivät.
— Halusin jotain tekemistä, ettei sitten eläkkeen alkaessa jää tyhjän päälle. En halua jäädä eläkkeelläkään löhöilemään, kalustefirman asennuspäällikkönä työskentelevä Lehikoinen sanoo.
Vapaa-aikaa Lehikoinen viettää vaimonsa kanssa tanssiharrastuksen parissa. He ovat olleet mukana perustamassa tanssiseuraa nimeltä Kenkäin kuiske, jonka harjoituksissa vierähtää kaksi iltaa viikossa. Kerran viikossa pariskunta käy aikuisopiston englannintunnilla.
Kaksi lastenlasta oli juuri viikonloppuna yökylässä isovanhempien luona. Toinen tytär perheineen asuu Sveitsissä. Sinne Lehikoiset matkustavat kerran tai kahdesti vuodessa. Kesiä vietetään Ylämaalla, jossa aika kuluu marjastaen, sienestäen ja kalastaen.
Vapaaehtoistyöhön Lehikoinen on luvannut ehtiä ainakin pari kertaa kuukaudessa.
— Ensimmäisestä esiintymisestä jäi hyvä fiilis ja siitä oli varmasti iloa muillekin.
— Halusin jotain tekemistä, ettei sitten eläkkeen alkaessa jää tyhjän päälle.
Jaa tämä artikkeli: