Huvilan kellarissa voi kokea treenikämpän tunnelmaa aidon homeenhajun kera.

Musiikkinäyttelyssä koulun laulukoe herättää vahvoja muistoja

Oma lauluääni ja musiikkimaku ovat herkkiä asioita, sanoo Musiikkia!-näyttelyä koonnut tutkija Jere Jäppinen.

• 16.04.2015 11:25
• Teksti: Marjo Kytöharju Kuvat: Sirpa Päivinen

Hakasalmen huvilan joka sopessa kaikuu nyt musiikki. Tiloissa voi laulaa vanhoja koululauluja, kokeilla eri tanssilajeja, palata soittotunneille ja bänditreeneihin sekä fiilistellä viisu- ja Hurriganes-fanien seurassa.

Tutkija Jere Jäppisen mukaan kaupunginmuseo pyrkii olemaan uuden ajan museo, minkä vuoksi Musiikkia!-näyttelyä työstettiin yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa.

– Musiikkiin liittyvissä näyttelyissä ei ole yleensä juuri esitelty tavallisten ihmisten musiikkiharrastusta. Halusimme tuoda mahdollisimman monipuolisesti heidän ääntään esiin.

Kiss ja Iron Maiden. Näyttelyssä on esillä muun muassa erään nuoren fanitakki.

Heti näyttelytilan ovesta astuttuaan kävijä voi testata omaa musiikkimakuaan. Kuulokkeissa soi vuorotellen kappaleita rockista klassiseen.

– Näyttelyssä kulkevat eri musiikinlajit rinnakkain. Harva nykypäivänä edes kuuntelee vain yhdentyyppistä musiikkia, Jäppinen toteaa.

Musiikillisella retkellä eri aikakausien Helsingissä on nostettu esiin erityisesti musiikkikokemuksia, jotka herättävät ihmisissä tunteita ja muistoja. Monella on vahvoja muistikuvia esimerkiksi kansakoulun laulukokeesta.

– On hurjia tarinoita siitä, miten huonosti laulavia nöyryytettiin. Oma lauluääni ja musiikkimaku ylipäätään ovat herkkiä asioita.

Maaliskuussa avattua Musiikkia!-näyttelyä alettiin koostaa viisi vuotta sitten. Kaupunginmuseon työntekijät keräsivät näyttelyä varten musiikin harrastajilta ja ammattilaisilta muistitietoa, esineitä ja valokuvia. Jotkut projektit saattoivat kestää kuukausia. Näin esimerkiksi silloin, kun kerättiin tietoa treenikämpistä ja haastateltiin eri-ikäisiä lapsia musiikkiharrastuksesta.

Näyttelysuunnittelija Tarja Kunttunen on visualisoinut Hakasalmen huvilan jokaisesta huoneesta omaleimaisen kokonaisuuden. Vitriineissä nähdään esineitä taffelipianosta lankkukitaraan, funkisradiosta 1970-luvun musiikkiliikkeiden muovikasseihin ja Lepakon graffitien peittämään oveen. Suurin osa esineistä saatiin museon omista kokoelmista, kuten kaunis charleston-mekko.

– Mekko oli niin hauras, että konservaattorit ompelivat koko puvun tuhansine paljetteineen uudelle tukikankaalle. Se oli yli vuoden työ. Samoin 1920–30-lukujen radiot vaativat perusteellista konservointia, Jere Jäppinen kertoo.

Monella on hurjia tarinoita siitä, miten huonosti laulavia nöyryytettiin koulun laulukokeessa.

Yksi huone on rakennettu kappeliksi, jonka katon on interiöörikonservaattori Noora Virtanen maalannut vanhojen kirkkomaalausten tapaan. Virtanen on tehnyt myös kappelin lasimaalauksen. Vitriineihin on asetettu muun muassa virsikirjoja ja yksinkertainen virsikannel 1800-luvulta.

– Näyttelyn yhtenä punaisena lankana ovat paikat, joissa musiikkia on esitetty. Kirkolla on tässä vanha traditio, ja kirkot ovat nykyään myös paljon käytettyjä konserttitiloja, Jäppinen sanoo.

Kosketusnäytöltä saa tietoa vaikka siitä, että vanhinta ihmisen tuottamaa ääntä tämän päivän Helsingissä ovat kirkonkellot. Tuomiokirkon korkeimmassa tornissa näet soivat joka päivä puolelta ja tasatunnein 1700-luvulta Ulrika Eleonoran kirkon tapulista periytyvät kellot.

Hakasalmen huvilan sali, joka tunnetaan aikoinaan rakennuksen omistaneen Aurora Karamzinin salonkina, toimii näyttelyn ajan avoimena konsertti- ja tapahtumatilana. Salissa on tähän mennessä

Jere Jäppinen esittelee Musiikkia!-näyttelyyn rakennetun kappelin kattomaalausta.

muun muassa tutustuttu tanssien diskohistoriaan ja laulettu maakuntalauluja. Huhtikuun lopussa seikkaillaan lasten kanssa Soivassa kaupungissa ja toukokuussa vietetään euroviisulauantaita.

Joka sunnuntai kello 14 huvilassa on matineakonsertti, ja siellä järjestetään useita iltakonserttejakin. Salin voi myös vuokrata konserttikäyttöön. Lisätietoja saa osoitteesta www.helsinginkaupunginmuseo/konsertit.

Näyttelyyn liittyy julkaisu Musiikkia! Harrastajia ja musiikinystäviä Helsingissä, joka syventää ja laajentaa sen teemoja.

Mitä musiikkia Jere Jäppinen harrastaa?

Bach ja barokki

Bach on ollut minulle lapsuudesta asti läheinen säveltäjä. Viime vuosina erityisesti Bachin kantaatit ovat kiehtoneet. Kuuntelen barokkimusiikkia laajasti muutenkin, ja olen soittanut sitä itse pianolla ja uruilla.

Ooppera

Innostuin hyvin nuorena oopperasta ja ramppasin ahkerasti esityksissä Bulevardilla ja myöhemmin Töölönlahden rannalla. Myös ulkomailla olen nähnyt oopperaa monessa muodossa.

Kuoromusiikki

Olen laulanut kuorossa suurimman osan elämääni, ja siksi kuoromusiikki on muodostunut minulle tärkeäksi musiikinlajiksi. Hyvin monenlaiset tyylit ovat tulleet tutuiksi gregoriaanisesta laulusta ultramoderneihin teoksiin.

Kansanmusiikki

Kansanmusiikki, yhtä lailla kotimainen kuin eksoottinen, on kiinnostanut minua jo yli kaksikymmentä vuotta. Suhde siihen on syventynyt pitkäaikaisen kansantanssiharrastuksen myötä. Tähän liittyy myös ammatista nousevaa kiinnostusta historiaa ja kulttuuria kohtaan.

Suomi-rock

Teini-iässä vieroksuin populaarimusiikkia, mutta vanhempana olen tutustunut siihen monelta kantilta. Ehkä läheisimmin minua on koskettanut Suomi-rock, etenkin tekstien puolesta ansiokkaimmat tuotokset.