Myllypuron Liikuntamyllyn päädyssä jonottaa keskimäärin 750 ihmistä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Paikalle on tultava viimeistään kello 9.30. Kuva: Jarkko Peltoluhta
Myllypuron leipäjonossa seisovat erilaiset ihmiset kuin ennen
Jonossa on nykyään enemmän lapsiperheitä ja vammaisia. Presidentti, piispa ja apulaiskaupunginjohtaja lukevat leipäjonossa käyvien tarinoita.
"Ajattelin ennen jonon nähdessäni, etten koskaan joutuisi tuohon tilanteeseen, mutta nykyään tänne on kiva tulla. Saan ulkoilla sekä keskustella tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Toivon, että saan tänään hyvän saaliin!"
Stadin ammattiopiston oppilaitospastori Sanna Uusitalo keräsi vapaaehtoisine avustajineen tämän ja monta muuta kertomusta viime syksynä Myllypuron Liikuntamyllyn kupeessa kiemurtelevasta leipäjonosta.
Siellä on kaikenlaista väkeä – työttömien ja pienellä eläkkeellä elävien lisäksi omaisuutensa menettäneitä yrittäjiä, opiskelijoita ja korkeasti koulutettuja.
"Sijoitin varani riskisijoituksiin ja viime talvena, kun riskit toteutuivat, menetin rahani. Siksi käyn nyt täällä. Olin tottunut parempaan elintasoon ja nyt minun on pitänyt luopua ravintoloista, matkustamisesta, konserteista, muun muassa."
Joidenkin tärkein syy tulla jonottamaan on tilanteen sosiaalisuus ja se, että on syy nousta aamulla ja lähteä liikkeelle.
Maahanmuuttajien osuus vähentynyt
Myllypuron elintarvikejakelun pääorganisaattori Sinikka Backman on ollut toiminnassa mukana 1990-luvun lopulta lähtien. Hän on huomannut, että eri tavoilla vammaisten ja lapsiperheiden osuus leipäjonossa on lisääntynyt.
Vanhemmat toivovat lapsilleen parasta. "Käyn kolmesti viikossa jonossa. Avulla on valtava merkitys meille, ilman tätä me emme yksinkertaisesti pärjäisi. Ihanaa kun täältä saa myös hedelmiä ja vihanneksia, niin saa tarjottua kasvaville monipuolista syötävää."
Maahanmuuttajien osuus on vähentynyt: aikaisemmin heitä oli noin puolet, nyt neljäsosa.
Myllypurossa on käynyt Backmanin mukaan keskimäärin 750 ihmistä jo monta vuotta. Jono on lyhentynyt hieman viime vuodesta. Backmanin mukaan leivän tarvitsijoita ei ole vähemmän, mutta he jakaantuvat useammalle ruoanjakelupisteelle. Esimerkiksi Vantaalla on uusia jakelupisteitä.
"Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2–3 kertaa viikossa. "
Kuva: Tarmo Ylhävuori
Toimeentulotuella elävien osuus kasvaa
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut perusturvan riittävyyttä vuosina 2011–2015 ja todennut raportissaan, että eläkeläisiä lukuun ottamatta perusturvan varassa eläville ei jää asumiskustannusten jälkeen riittävästi tuloja kattamaan välttämättömiä elinkustannuksia.
"Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja minulla on ulosottoa jäljellä. Ensimmäinen kerta jonossa tuntui pahalta ja alistavalta, mutta tähän tottuu."
Helsingissä useampi kuin joka kymmenes saa toimeentulotukea, ja heidän osuutensa on kasvamaan päin. Pääkaupungin erityisenä ongelmana on kallis asuminen, mikä toistuu myös leipää jonottavien kertomuksissa.
"Olen 19-vuotias lähihoitajaopiskelija. Käyn leipäjonossa säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa, koska tuet riittävät kattamaan vuokran, mutta ei muuta."
Yhteiskunnan avun hakeminen on byrokraattista ja raskasta lomakkeiden täyttöineen sekä tulo- ja menoselvityksineen. Tähän verrattuna leipäjono on yksinkertainen tapa helpottaa tiukalla olevaa taloutta: jokainen hakija saa leipää ja muutakin ruokaa aina, eikä syitä tai taustoja kysellä.
"Ruokajakelulla on minulle valtava merkitys henkisesti, koska tämän ansiosta tiedän, että vaikka rahat on melkein loppu, ensi viikollakin saan ruokaa. Muuten olen tyytyväinen elämääni, sillä minulla on terveyttä, koti, valo, lämpö."
Tarinoita, jotka muuten jäävät piiloon
Vanhassakirkossa kuullaan ensi maanantaina tarinoita Myllypuron leipäjonosta presidentti Tarja Halosen, Helsingin piispa Irja Askolan, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin ja näyttelijöiden lukemina.
Jonottajia haastatellut pastori Sanna Uusitalo katseli ensin leipäjonoa monet kerrat auton ikkunasta.
– Köyhyys ja siihen liittyvät leipäjonon kaltaiset ilmiöt ovat Helsingissä voimakkaasti alueellisia asioita. Kaltaiseni keskiluokkaisen rouvan silmiin tämä ilmiö ei osuisi lainkaan, jos en sattuisi työmatkallani kulkemaan sen ohi, Sanna Uusitalo toteaa.
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksen saanut pastori keksi, että tarinat täytyy tuoda kuultaviksi ydinkeskustaan rahan ja vallan kortteleihin, jossa niitä ei tavallisesti kuulla – ja äänillä, joita yleensä kuunnellaan.
Moni tarinansa kertonut ei pääsisi kuulemaan sitä keskustaan maksullisella liikenteellä. Niinpä Uusitalo järjesti bussifirman sponsoroiman ilmaisen kuljetuksen Itä-Helsingistä Vanhaankirkkoon ja takaisin.
Uusitalo toivoo, että leipäjonon tarinat jäisivät kaikumaan kuulijoiden korviin.
– Rukoilen rohkeutta ja viisautta päättäjille, koska muutoin ei muutosta tapahdu.
Kursivoidut kohdat ovat otteita leipäjonossa käyvien haastatteluista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ennätysmäärä jonottaa Myllypurossa ruokaa, jota jaetaan suuren tarpeen vuoksi myös jouluaattona – ”Vapaaehtoiset halusivat antaa joulumieltä”
AjankohtaistaHelsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja järjestöt kehittävät yhteistä elintarvikeavun mallia.
