”Tämä on viimeinen luukku” – Myllypuron ruokajonossa pelätään ruoanjakelun loppumista
Toiminnanjohtaja Sinikka Backmanin mukaan Myllypuron elintarvikejakelussa kävijöistä suurin osa tulee Helsingistä. Noin 10 prosenttia on Vantaalta. Espoostakin käy muutamia. Kaikkia autetaan. – Nyt tuntuu siltä, että meitä syyllistetään ruokajonoissa seisottajiksi ja ihmisarvon alentajiksi, sanoo Backman.

Toiminnanjohtaja Sinikka Backmanin mukaan Myllypuron elintarvikejakelussa kävijöistä suurin osa tulee Helsingistä. Noin 10 prosenttia on Vantaalta. Espoostakin käy muutamia. Kaikkia autetaan. – Nyt tuntuu siltä, että meitä syyllistetään ruokajonoissa seisottajiksi ja ihmisarvon alentajiksi, sanoo Backman.

”Tämä on viimeinen luukku” – Myllypuron ruokajonossa pelätään ruoanjakelun loppumista

Myllypuron elintarvikejakelusta vastaava toiminnanjohtaja Sinikka Backman epäilee, että kaikki jonottajat eivät siirtyisi yhteisöruokailuihin. "Lämpimät tilat kelpaisivat", Backman sanoo.

Pari viikkoa sitten Helsingin kaupunki kertoi kaupungin, Helsingin seurakuntayhtymän, Diakonissalaitoksen ja järjestöjen kehittävän yhdessä uusia ratkaisuja elintarvikeavun jakamiseen. Tavoite on päästä eroon leipäjonoista ja ennaltaehkäistä ruoka-avun tarvetta. Konkreettisia päätöksiä ei ole vielä tehty, vaan työryhmällä on aikaa syksyyn.

Apulaispormestari Sanna Vesikansan mukaan ruoka-avun jonottaminen pakkasessa ei ole ihmisarvon mukaista.

Vantaan Yhteisen pöydän mallin mukaisesti olisi hyvä kehittää lisää yhteisöllisiä ruokailuja ja hävikkiravintoloita. Diakonissalaitoksen diakoniajohtajan Matti Helinin mukaan tarkoitus ei kuitenkaan ole, ettei ruokaa saisi myös mukaan, vaan tavoitteena on poistaa jonot. ”Elintarvikeavun pitää olla moninaista”, hän sanoi Kirkko ja kaupungille.

Myllypuron ruokajakelussa uutista on kuitenkin luettu niin, että tavoitteena on poistaa jonot ja tarjota tilalle mallia, joka ei kaikille sovi. Ruokajakelussa käyvät ihmiset ovat olleet huolissaan, osa itkenyt ja vielä useampi tuohtunut siitä, ettei avun tarvitsijoiden mielipidettä ole kysytty. Myllypuron jakelun työntekijät ovat yrittäneet rauhoittaa mieliä ja muistuttaa, että päätöksiä tehdään vasta syksyllä.

Jos olisi rahaa, niin kyllä kai ihmiset menisivät mieluummin Itäkeskukseen.

– Sinikka Backman, Myllypuron toiminnanjohtaja.

Jonotusaika on lyhentynyt

Myllypuron elintarvikejakelusta vastaava toiminnanjohtaja Sinikka Backman on ollut toiminnassa mukana vuodesta 1998. Hänen mukaansa ruuanjakelu ei ole poistanut köyhyyttä, mutta se ei ole sen tarkoituskaan. Ruokaa jaetaan siksi, että ihmiset tarvitsevat sitä elääkseen.

– Ongelma ei poistu sillä, että se on poissa silmistä. Monilla täällä käyvistä ihmisistä ei ole voimavaroja eikä halua lähteä yhteisöruokailuihin, vaikka totta kai lämpimät tilat kelpaisivat. Nyt tuntuu siltä, että meitä syyllistetään ruokajonoissa seisottajiksi ja ihmisarvon alentajiksi. Jos halutaan todella puuttua köyhyyteen, pitäisi parantaa perusturvaa, sanoo Backman.

Backmanin mukaan Myllypuron jakelussa käy 700–900 ihmistä päivässä. Eniten kävijöitä on tiistaisin ja torstaisin, jolloin jaossa on tuotteita, joista voi itse tehdä ruokaa. Jonoja on, mutta jonotusaika on lyhentynyt noin 10–30 minuuttiin. Tämä johtuu siitä, että jonoon ei enää tarvitse saapua 9.30 mennessä, vaan sinne voi tulla kello 8–11 välillä. Toimintaa on siis kehitetty.

– Kaikki jaettava on lahjoitustavaraa, ja meillä on sopimukset tavarantoimittajien kanssa. Terveysviranomaisten kanssa on myös tarkat säännöt, missä ajassa minkäkin elintarvikkeen pitää päätyä asiakkaalle. Meillä noudatetaan syrjimättömyysperiaatetta, eli kaikki tänne tulevat saavat saman määrän ruokaa, mitä kulloinkin jaossa on. Ainoastaan leipää saa ottaa itse.

Jakelussa on monenlaisia elintarvikkeita, joista kotona pystyy laittamaan ruokaa. Pääjakelupäivät ovat tiistai ja torstai.

Jakelussa on monenlaisia elintarvikkeita, joista kotona pystyy laittamaan ruokaa. Pääjakelupäivät ovat tiistai ja torstai.

Jaossa on monenlaista ruokaa, mutta sattumanvaraisesti, sillä kyse on ruoasta, joka muuten päätyisi hävikkiin viimeisen myyntipäivän lähestyessä. Backmanin mukaan kaupat pyrkivät totta kai myymään tuotteita alennuksilla, joten hävikkiruokaa ei ole määrättömästi. Myllypuron asiakkaille sitä on kuitenkin riittänyt. Se tulee useimmille todella kovaan tarpeeseen.

– En tietenkään voi varmasti sanoa, ettei vuoden mittaan jonoon tulisi sellaisiakin, jotka eivät ole niin tarpeessa, mutta varmasti yli 90 prosenttia elää tämän avun varassa kädestä suuhun. Täällä on eläkeläisiä, työttömiä, lapsiperheitä ja vähävaraisia maahanmuuttajia. Jos olisi rahaa, niin kyllä kai ihmiset menisivät mieluummin Itäkeskukseen tai ruokakauppaan kuin tulisivat tänne, sanoo Backman.

Myllypuron kirkolla on nytkin keskiviikkoruokailu. Ei siellä juuri meidän asiakkaita käy.

– Sinikka Backman, Myllypuron toiminnanjohtaja.

Vähävaraisellakin pitää olla oikeus valita

Myllypuron Elintarvikeapu ry on saanut Helsingin kaupungilta 180 000 euroa järjestötukea vuodessa. Sinikka Backman laskee, että kävijää kohti se on 70–80 senttiä. Viitenä päivänä viikossa toimivassa jakelussa on yli 30 työntekijää, mutta kaikki eivät ole paikalla joka päivä.

– Täällä on ihmisiä kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa, palkkatuella, määräaikaisesti palkattuina ja myös vankilasta sopeutumassa siviilielämään. Vapaaehtoisena on vain muutama eläkeläinen, sillä työttömät eivät voi toimia vapaaehtoisina.

Nyt sekä Myllypuron työntekijät että elintarvikeavun varassa elävät ihmiset ovat huolissaan siitä, ollaanko toimintaa ajamassa alas. Backman on yrittänyt parhaansa mukaan rauhoitella heitä.

– Hursti lähti pois muutoksia suunnittelevasta työryhmästä, mutta minä aion jatkaa. En vastusta muutoksia, sillä yhteisöruokailuissa on varmasti paljon hyvää ja yhteistoimintaa on syytä kehittää. Sitä pitäisi kehittää tämän rinnalla, mutta ei elintarvikejakelua pidä lopettaa. Toivon, että meille annetaan mahdollisuus jatkaa.

Backman perustelee näkemyksensä pitkällä kokemuksellaan asiakkaiden tarpeista.

– Myllypuron kirkolla on nytkin keskiviikkoruokailu. Ei siellä juuri meidän asiakkaita käy. Kaikki eivät välttämättä halua tai kykene menemään sellaisiin paikkoihin. Minusta vähävaraisellakin pitäisi olla oikeus valita, mistä ruokakassin hakee. Heidän mielipidettään pitäisi ainakin kysyä.

Backmaniakin leipäjonot hävettävät, mutta ei niissä olevien ihmisten vuoksi.

– Minua hävettää yhteiskunta, jossa yli 90-vuotias joutuu hakemaan meiltä ruokaa. Moni ihminen on yksinäinen. Moni on sairas. Itse ostin juuri yhdelle lääkkeitä, kun Kelan päätös oli myöhässä. Moni työtön ei tosiaankaan ole syyllinen työttömyyteensä. Kun työpaikka katoaa alta, moni masentuu, lamaantuu ja sairastuu. On paljon ihmisiä, joille Myllypuro on viimeinen luukku.

Mustafa on työharjoittelijana Myllypurossa.

Mustafa on työharjoittelijana Myllypurossa.

Jos apu laitettaisiin naps vain poikki, se olisi kaikkien aikojen suurin heitteillejättö.

– Sosiaalityöntekijä Teija Tanska

Hävikkiruokailussa voisi käydä juhlapäivänä

Yksi tiistain jakelussa ruokaa jonottaneista on Mari (nimi muutettu). Hän kertoo olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä ja on kahden teini-ikäisen yksinhuoltaja. Eläke menee vuokraan, asumistuki muihin menoihin. Nuoret käyvät koulua ja harrastavat, vaatteitakin tarvitaan. Hän itse hankkii vaatteensa kirppikseltä. Myllypurosta ja joskus myös Hurstilta saatava ruoka-apu on perheen kannalta elintärkeää.

– Hävikkiruokailussa voisin käydä joskus juhlapäivinä, mutta laitan ruokaa joka päivä ja viikonloppuisin useamman kerran. Jokainen haluaa syödä kotona, ja tunnen monia, jotka eivät todellakaan lähtisi mihinkään yhteisöruokailuun. Parasta olisi, jos yhteisöruokailuja järjestettäisiin, mutta myös tätä Myllypuroa kehitettäisiin. Olisi vaikka lämmintä mehua jonottajille.

Mari ei häpeä Myllypurossa jonottamista. Se on ollut hänelle arkea jo kymmenen vuotta.

– Enemmän tuskallista se on varmaan sivullisille, jotka kulkevat tästä ohi. Ehkä on myös niitä, jotka tuntevat syyllisyyttä siitä, että ihmiset ovat tässä tilanteessa, jossa ruoka-apua tarvitaan.

Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä Teija Tanska on tehnyt etsivää sosiaalityötä Myllypurossa ja Hurstilla kuuden vuoden ajan. Hänkään ei ole toiminnan kehittämistä vastaan, mutta kehottaa kuuntelemaan jonoissa käyviä ihmisiä ja heitä, jotka ovat auttaneet toisia jo pitkään.

– Täällä ja Hurstilla käy joka kuukausi 15 000–20 000 ihmistä. Jos apu laitettaisiin naps vain poikki, se olisi kaikkien aikojen suurin heitteillejättö. Tämä on oikeasti monelle viimesijainen apu. Ihmiset ovat todella ahdistuneita ja huolissaan siitä, loppuuko tämä. Olen tosi pettynyt siihen, että täällä olevien ihmisten mielipidettä ei ole kysytty, vaikka kaupunki on sitoutunut osallisuuteen. Leipäjonoissa käyvät ihmiset on nyt jätetty elämään epävarmuudessa.

Tanskan mukaan viime vuosi on ollut kuuden vuoden ajanjaksosta kaikkein vaikein. Toimeentulotuen jako siirrettiin Kelalle, jolla oli suuria vaikeuksia hoitaa tehtävä. Tanskasta Kelan linja on huomattavasti tiukempi kuin sosiaalitoimiston, eikä harkintaa käytetä. Tämä on Tanskan mukaan tuonut uusia asiakkaita leipäjonoihin. Myllypuron ruoka-avun hakijoiden määrä kasvoi vuodessa 120 000 kävijästä 170 000 kävijään.

Aikuissosiaalityön resursseja on myös karsittu. Tanskan työtiimin 13 työntekijästä on jäljellä kuusi. Pahinta on perusturvan jälkeen jääminen.

– Perusturva on Suomessa nyt Romanian tasoa ja systeemissä on aukkoja. Mietin sitä, mistä uudella tavalla järjestettävään toimintaan löytyy rahat. Ehkä kaupungilla on suunnitelmia, kuten Euroopan sosiaalirahaston ESR- tai Sosiaali- ja terveysministeriön STM-rahoitus, mutta kentällä ei ole asiasta varmaa tietoa. Myllypuro saa paljon aikaan pienellä budjetilla. Jos rahaa yhteiskunnassa löytyy, niin pitäisi parantaa perusturvan tasoa ja laittaa asuntopolitiikka kuntoon, kiteyttää Tanska.

Sosiaalityöntekijä Teija Tanska on tehnyt työtä leipäjonoissa jo kuuden vuoden ajan.

Sosiaalityöntekijä Teija Tanska on tehnyt työtä leipäjonoissa jo kuuden vuoden ajan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi