Palestiinalaisia palaamassa Gazan kaupunkiin. Kuva: Belal Abu Amer/Polarisimages/Lehtikuva
Näkökulma: Rauhanliike voisi olla Israelin ystävien uusi koti
Israelilaiset ja palestiinalaiset rauhanrakentajat eivät pelkää kohdata toistensa kipua, vaan puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, toimittaja Hanna Partanen kirjoittaa.
Terhi Törmälehto kuvaa Helsingin Sanomien vieraskynässään 2.10.2025 osuvasti kristillissionistisen ajattelun kahlitsevan Suomen hallituksen päätöksiä. Haluaisin ohjata keskustelua ratkaisukeskeiseen suuntaan, sillä toivoa on näköpiirissä.
Itse tiedän omasta kokemuksesta, miten vahvasti Israelin ystävyys voi ohjata omaa toimintaa, ja pahimmillaan lisätä vastakkainasetteluja ja konfliktia. Vuonna 2008 lähdin TV7:n toimittajaksi kanavan uusille studioille Jerusalemiin. Tavoitteenamme oli tukea Israelia tuottamalla totuudenmukaista tietoa kristilliselle suomalaiselle yleisölle, koska suomalainen uutisointi nähtiin asenteellisena Israelia vastaan.
Olin innoissani kanavan visiosta ja uskoin rauhan tulevan sitten, kun koko maailma näkee Israelin olevan oikeassa ja palestiinalaisten väärässä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, etten kyennyt aitoon dialogiin palestiinalaisten kanssa. Sisälläni kuohui, kun kuulin Israelia koskevaa kritiikkiä.
Lopulta pysähdyin kuuntelemaan, mitä tunnemyrsky sisimmässäni yritti kertoa. En ollut menettänyt yhtään läheistä ihmistä sodalle enkä väkivallalle, eikä minulla pitänyt olla aiheeseen liittyvää tunnetaakkaa. Olinko vahingossa adoptoinut juutalaisen kansan traumat ja pelot itselleni niin vahvasti, että olin menettänyt yhteyden kokonaiseen toiseen kansaan, palestiinalaisiin?
Nyt ajattelen, että tämä oli kristillisen sionismin tahatonta sivuvaikutusta. Tästä näkökulmasta tehdyt TV-ohjelmat eivät edistäneet rauhaa, vaan pikemminkin lisäsivät vastakkainasettelua osapuolten - ja heidän kannattajakuntiensa - välillä.
Vahingollisinta ajattelussani oli ihmisten eriarvoistamisen lisäksi pelko siitä, että aito myötätunto palestiinalaisia kohtaan olisi selän kääntämistä Israelille. Tämä pelko sai minut kovettamaan sydämeni palestiinalaisille ja ajoi loputtomiin historiallisiin väittelyihin.
Jouduin muuttamaan käsitystäni siitä, mikä oli Israelin tukemista ja siunaamista, ja lopulta ratkaisu löytyi israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanrakentajien kautta. He eivät pelkää kohdata toinen toisensa kipua, vaan puhuvat yhteisestä kivusta ja yhteisestä tulevaisuudesta, joka on molemmille osapuolille turvallinen ja oikeudenmukainen. Tätä tulevaisuutta he myös aktiivisesti rakentavat.
Israelin todellinen siunaaminen on rauhanliikkeen tukemista.
Nyt ajattelen, että Israelin todellinen siunaaminen on rauhanliikkeen tukemista, koska Israelin poliittinen johto on tuhoamassa palestiinalaisten tulevaisuuden lisäksi omaansa. Vaikka Raamattu ei erikseen kehota tukemaan ja siunaamaan Palestiinan valtiota, olen vapaa niin tekemään aivan samoin kuin saan tukea ja siunata myös Suomen valtiota.
Palestiinan valtion syntyminen Israelin rinnalle ei uhkaa kristillistä uskoa, vaan voi olla rakkauden teko palestiinalaisia kohtaan. Sen tunnustaminen ei merkitse Hamasin hirmutekojen hyväksymistä, Israelin turvallisuuden sabotoimista tai Raamatun sanan rikkomista, vaan käden ojennusta sille suurelle joukolle palestiinalaisia, jotka haluaisivat vihdoin alkaa elää rauhassa naapurinsa Israelin kanssa tasavertaisena kumppanina.
Nyt kun sotaan on saatu tulitauko, olisi erittäin tärkeää tukea israelilaisia ja palestiinalaisia ruohonjuuritason rauhantoimijoita, joilla on laaja asiantuntemus sovinnon ja yhteiselon dynamiikasta. Heille tulisi antaa näkyvä rooli poliittisissa rauhanprosesseissa ja yhteisen tulevaisuuden sekä valtiomallien suunnittelussa. Tässä Suomi voisi olla aloitteellinen.
Israelin ystävät ovat jo vuosikymmeniä panneet itsensä likoon Israelin tukemiseksi muun muassa humanitaarisen avun saralla. Samoin Palestiinan kannattajat ovat uurastaneet palestiinalaisten oikeuksien toteutumisen ja miehityksen loppumisen eteen. Molempia kannatusjoukkoja yhdistää aito halu nähdä rauhan ja turvallisuuden toteutuvan Lähi-idässä. Suomen hallitus voisi olla paikka, jossa nämä tärkeät tukijoukot löytävät uudenlaisen yhteistyön kestävän rauhan aikaansaamiseksi alueelle.
Kirjoittaja on toimittaja, joka on sekä Israelin että Palestiinan ystävä. Hän on Peace Invaders -rauhanjärjestön perustajajäsen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispa Jari Jolkkonen nosti esiin antisemitismin ja palestiinalaisiin kohdistuvan rasismin torjunnan – ”Rauha ei synny kummankaan osapuolen tuhoamisella”
AjankohtaistaKuopion piispa piti piispainkokouksen avauspuheenvuoron Iisalmessa ja otti kantaa Gazan tilanteeseen.
