Tommi Melenderin onnellisuus kumpuaa siitä, että hän saa toteuttaa kutsumustaan.
Nätti pikkuelämä ei kiinnosta Tommi Melenderiä
Kirjailija Tommi Melender kammoksuu laiskaa ajattelua ja kirjoittaa mieluummin arvokysymyksistä kuin sisustamisesta.
Turha toivo. Tommi Melenderistä ei saada uutta Suomen ilkeintä kolumnistia, eikä luultavasti laiskintakaan. Kirkko ja kaupungin Vantaan sivujen kolumnistina tässä lehdessä aloittava Melender aikoo kirjoittaa maailmankuvaa, ihmiskäsitystä, yhteiskuntaa ja arvoja käsitteleviä tekstejä, joilla hän haluaa haastaa vakiintuneita käsityksiä.
─ Ajattelin, että olisi kiva kokeilla lyhyttä, kurinalaista kolumnimuotoa. Siihen mahtuu yksi ajatus ja vähän lihaa sen ympärille. Jos ei päästä itseään helpolla vaan yrittää sanoa jotakin merkityksellistä, joutuu aika paljonkin vaivaamaan omaa ajatteluaan ja kirjoituskykyään.
─ Usein kolumnit ovat löysää tekstiä: laiskaa ajattelua ja latteuksia, joihin on lisätty klikkaamaan kiihottava otsikko. Minua kiinnostaisi, saisiko pienessä tilassa sanottua jotakin, joka oikeasti menisi ytimeen.
Melender on vantaalainen kirjailija. Hän aloitti uransa runoilijana jo parikymppisenä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana häneltä on julkaistu romaaneja ja esseitä. Toiselta ammatiltaan Melender on taloustoimittaja.
Kirjailijan työ ei Melenderin mielestä ole oikeastaan ammatti, vaan paremminkin kutsumus.
─ Kuulostaako liian juhlalliselta, jos sanon, että en voi valita, kirjoitanko vai en? Olen tuomittu kirjoittamaan. Kirjailija ei voi keskittyä ulkoisiin päämääriin, myyntiin, suosioon tai arvostukseen, koska silloin ei koskaan tule onnelliseksi. Aina joku toinen saa palkinnot tai pääsee myyntilistojen kärkeen. Mutta jos ajattelee, että tämä on minun kutsumukseni, onnellisuus ja hyvä olo tulevat siitä, että saa toteuttaa sitä. Olemassaolo on aitoa, kun tekee sitä, mihin on tavallaan valikoitunut.
Jos ei päästä itseään helpolla vaan yrittää sanoa jotakin merkityksellistä, joutuu aika paljonkin vaivaamaan omaa ajatteluaan ja kirjoituskykyään.
Self helpissä on uskonnon piirteitä
Onko sattumaa, että Melender mainitsee onnellisuuden? Hän tutkaili sitä uusimmassa esseekokoelmassaan Onnellisuudesta, vaikka sanookin, että hänellä ei ollut mitään tuntumaa aiheeseen eikä se häntä pahemmin edes kiinnostanut.
─ Kirjan lähtökohtana oli, että onnellisuudesta pitää puhua ja kirjoittaa niidenkin, jotka eivät pidä sitä mitenkään tärkeänä, ainakaan siinä mielessä kuin itsehoito-oppaat ja elämäntaitogurut neuvovat, Melender kertoo.
Yksi kirjan esseistä käsittelee juuri self helpin maailmaa eli sitä, mitä Melender kutsuu onnellisuusteollisuudeksi. Hän löytää sen juuret kalvinistisesta kristinuskon tulkinnasta, jossa maallinen menestys paljastaa sen, kuka kuuluu ennaltamäärättyjen pelastuvien joukkoon.
─ 1800-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt elämäntaitobisnes on maallistunutta menestysteologiaa, johon on yhdistetty aineksia New Age -hengellisyydestä. Monet positiivisen ajattelun ensimmäisistä guruista olivat pastoreita, Melender sanoo.
Hänen mukaansa elämäntaito-oppaiden markkinoimassa positiivisessa ajattelussa on myös maaginen elementti: kun käyttäydyt niin kuin olisit menestyjä, sinusta tulee menestyjä. Tulkintaa muuttamalla maailmakin muuttuu.
─ Silloin ajatukset ovat pikemminkin tsemppienergiaa ja voimalauseita kuin totuuksien välittäjiä tai mielekkään, kriittisesti puntaroidun maailmankuvan luojia.
Kuluttaminen on yksilöllisyyden esittämistä
─ Porvarillinen nätti pikkuelämä ja siihen liittyvät somistamiset ja komistamiset ja muut oman navan ympärillä pyörivät jutut eivät kauheasti motivoi minua kirjoittamaan, Melender sanoo.
Ehkä hänen ei tarvitsekaan. Elämäntapa-aiheita käsitellään naistenlehdissä ja blogeissa yllin kyllin, ja niitä myös luetaan paljon.
─ Yksi vakioselitys lifestyle-juttujen suosiolle on yksilöllistyminen. Sosiologi Émile Durkheimin mukaan sitä mukaa kun yhteiskunnat vaurastuvat ja elintaso nousee, ihmiset muuttuvat entistä yksilöllisemmiksi. Se ei kuitenkaan ole oikeaa yksilöllisyyttä vaan markkinoitua, kuluttajasegmenttien kautta hahmottuvaa yksilöllisyyden esittämistä: minä olen tämmöinen kuluttaja ja nyt minulle tarjotaan tämmöisiä yksilöllisiä ratkaisuja.
Melender arvioi, että sisäänpäin kääntyminen ja omaan elämään keskittyminen on seurausta siitä, että suuret yhteiskunnalliset tavoitteet ovat hävinneet.
─ Ennen esimerkiksi vähänkin yläluokkaisemmille ihmisille oli kunnia-asia ilmentää klassista sivistystä ja koulutusta. Nyt tuo sivistysporvarin malli on korvautunut jonkinlaisella lifestyle-porvarilla. Huomio on siirtynyt elämän sisällöstä elämän ulkoisiin puitteisiin. Samaa ulkokuoren rakentamista on myös hyvinvointi-ideologia ─ että pitää näyttää hyvältä, terveeltä ja onnelliselta.
Kirkot eivät näytä menestyvän erilaisten elämänkatsomusten ja -tyylien kilpailussa kovin hyvin. Melender huomauttaa, että Euroopassa Jumala pantiin viralta jo kauan sitten, 1700-luvun valistuksen perintönä.
─ Jumalasta tuli tyhjä paikka, johon on tungettu kaikkea muuta. Ensin siihen tarjottiin utooppisia poliittisia maailmoja hienoine päämäärineen eli jonkinlaista kristillisen taivaan maanpäällistä korviketta. Nyt siihen tungetaan tätä yksilöllistymissanomaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Pulinat pois, populisti ja teknokraatti puhuvat
PuheenvuorotPopulistin ja teknokraatin mielestä ongelmat ratkeavat, kunhan kaikki ajattelevat samalla tavalla.