Kolumni: Pulinat pois, populisti ja teknokraatti puhuvat
Populistin ja teknokraatin mielestä ongelmat ratkeavat, kunhan kaikki ajattelevat samalla tavalla.
USA:ssa presidentinvaalit voitti mies, joka lupasi kuivattaa suon. Suo on Washington, jossa paatuneet poliitikot ajavat omia etujaan kansalaisten huolista ja murheista piittaamatta. Suomessa ulkoministerinä toimii mies, joka teki pienestä puolueestaan suuren. Hän puhuu lupsakkaan tapaansa Prysselistä tarkoittaessaan Brysseliä ja väittää, että missä EU, siellä ongelma.
Näitä miehiä ja heidän kannattajiaan nimitetään populisteiksi, ja syystäkin. Populistin tärkeimpiä tunnusmerkkejä on eliittien vastustaminen. Eliitteihin kuuluu paitsi taitelijoita ja professoreja myös poliittisen koneiston taustavaikuttajia eli teknokraatteja. He ovat korkeita virkamiehiä, jotka eivät ole hankkineet valtaansa vaaleissa. Heitä on esimerkiksi valtiovarainministeriössä. Ministerit tulevat ja menevät, mutta teknokraatit pysyvät. He tietävät, miten valtiontaloutta kuuluu hoitaa.
Avoin, kriittinen kansalaiskeskustelu sattuu populistien ja teknokraattien korviin.
Populistit ja teknokraatit esiintyvät mielellään toistensa vastakohtina. Todellisuudessa he muistuttavat toisiaan.
"Kyllä kansa tietää", sanoo populisti eikä hyväksy vastaväitteitä. Ne, jotka eivät ole samaa mieltä, eivät kuulu siihen hiljaiseen enemmistöön, jonka hän ymmärtää kansaksi. "Vaihtoehtoja ei ole ole", sanoo teknokraatti, eikä hyväksy vastaväitteitä. Niillä, jotka eivät ole samaa mieltä, ei ole ajantasaista tilannekuvaa valtiontaloudesta. Avoin, kriittinen kansalaiskeskustelu sattuu populistien ja teknokraattien korviin. Se ei ole heidän mielestään edes keskustelua, vaan epäjärjestyksen lietsomista.
Populisti ja teknokraatti ajattelevat kumpikin tahoillaan, että visaisimmatkin ongelmat ratkeaisivat, jos muut vain pitäisivät suunsa kiinni ja hyväksyisivät, että on vain yksi kansa tai vain yksi tilannekuva.
Joskus populisti ja teknokraatti yhdistyvät samassa henkilössä. Pääministerimme tulee ryvettymättömänä politiikan ulkopuolelta. Hän ajattelee ratkaisukeskeisesti ja haluaa hoitaa asioita yritysjohtajan tavoin. Ensi töikseen hän yritti saada aikaan yhteiskuntasopimuksen, jotta olisi vain yksi tilannekuva ja sen takana yksimielinen kansa. Maailma ei ollut vielä siihen valmis.
Kirjoittaja on vantaalainen kirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kapina, kauneus ja armo
PuheenvuorotElämässäni on pääsiäisenä pieni hetki, jolloin uneksin tämän kaltaisesta kolminaisuudesta.
