Pappi Kaija Laalo-Lipponen on ollut Sari Taalamon elämässä mukana yli 20 vuotta.
Oma perhepappi
Tutun papin seurassa ei tarvitse jännittää.
Kaija Laalo-Lipponen on kastanut kaikki Sari Taalamon neljä lasta. Viimeisimmät ristiäiset olivat neljä vuotta sitten, ensimmäisistä on kulunut aikaa jo kaksikymmentä vuotta. Tuolloin kastettu Jesse suorittaa parhaillaan asepalvelusta. Sisarussarjan toiseksi vanhin, Janina, opiskelee kampaajaksi. Kuopus Siiri käy vielä päiväkotia.
— Te olette remontoineet täällä, Kaija sanoo Sarille perheen Rekolan kodin keittiössä.
— Mitä poika? Kiva nähdä, Kaija sanoo ja halaa 12-vuotiasta Janne Sainiota.
Ensimmäisen kerran Kaija ja Sari kohtasivat Sarin pikkusiskon rippijuhlissa 1980-luvun alkupuolella. Sen jälkeen heidän tiensä ovat kohdanneet häissä, kastejuhlissa ja hautajaisissa.
Perhepappi on osa porukkaa
Sari Taalamosta oli päivänselvää, että Kaija Laalo-Lipposta pyydetään kastamaan muutkin lapset, koska hän oli kastanut esikoisen.
— Kaijasta on tullut vuosien myötä osa meidän porukkaa. Hän laittaa työssään omatkin tunteensa likoon. Sellainen välittyy läsnäolijoille.
Sarin mielestä tuttua pappia on helppo pyytää juhliin. Tuttu perhepappi tuntee taustat, eikä hänelle tarvitse kertoa kaikkea alusta asti. Juhlatilaisuuksista tulee rennompia, koska perhepapin seurassa ei tarvitse jännittää.
— Kaija on vihkinyt myös toisen siskoistani ja kastanut hänen kolme lastaan. Hän on tullut tutuksi meidän juhlavieraillemmekin.
Tavalliselle seurakuntalaiselle perhejuhlissa toimiva pappi saattaa edustaa koko kirkon kasvoja.
— En ole aktiivinen seurakuntalainen, enkä harrasta kirkossakäyntiä. Kaijan kautta on välittynyt kuva kirkosta, joka on lämmin ja ystävällinen.
— Kaija vihki minut ja ensimmäisen puolisoni. Kun menin toisen kerran naimisiin, en miettinyt sekuntiakaan, ettenkö pyytäisi Kaijaa siunaamaan minun ja Petrin liittoa. Joku toinen olisi voinut ajatella, ettei kehtaa pyytää samaa pappia, Sari sanoo.
Ilon ja surun hetkissä
Kaija Laalo-Lipposen mielestä perhe tulee läheiseksi, kun jakaa sen kanssa sekä iloisia juhlia että elämän synkempiä hetkiä. Seitsemän vuotta sitten hän siunasi Sarin äidin hautaan.
— Äidin kuolema tuli äkkiä ja yllättäen. Se oli kova paikka. Minulla ei ole siunaustilaisuudesta mitään muistikuvaa, Sari sanoo.
Kaija muistaa Sarin äidin perheen kokoavana hahmona. Yhdessä he muistelevat Sarin äidin ja isän kodissa järjestettyjä kastejuhlia.
— Vieraiden kanssa puhutaan säästä. Kun tullaan tutuksi, kysytään, mitä sinulle kuuluu. Tutun ihmisen kanssa voi muistella mennyttä elämää ja puhua myös tunteista, Kaija sanoo.
Sari työskentelee sairaanhoitajana Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalla. Kaija ja Sari löytävät töistään yhteisiä piirteitä. Sekä pappi että sairaanhoitaja ovat usein läsnä elämän käännekohdissa. Kummankin tehtävänä on helpottaa oloa hädän hetkellä.
Miten menee? Viekää terveisiä!
Sari Taalamo on asunut koko ikänsä Itä-Vantaalla. Vuonna 2004 hän osti puolisonsa Petrin kanssa Rekolasta isoäitinsä puutalon. Naapuritalossa asuu Sarin isä. Myös Sarin molemmat siskot asuvat aivan lähellä.
Sarin ja Petrin uusperheen koti on täynnä elämää. Talossa on neljän lapsen lisäksi kaksi koiraa, ja meneillään on remontti.
— Perhepappina on ilo nähdä, kuinka elämä jatkuu ja lapset kasvavat. Samalla havahtuu huomaamaan, kuinka itselle on tullut ikää lisää, Kaija sanoo naurahtaen.
"Kaijasta on tullut vuosien myötä osa meidän porukkaa.
Hän laittaa työssään omatkin tunteensa likoon."
Kaija kohtaa seurakuntalaisia myös vapaa-ajalla.
— Kadulla ja kauppakeskuksissa pysähdytään vaihtamaan pikaiset kuulumiset. Miten menee? Kuinka jaksatte? Viekää terveisiä!
— Ne ovat hetkellisiä, ihania kohtaamisia, Kaija sanoo.
Hän kertoo, että iän myötä työuran varrella kohdatut seurakuntalaiset ovat alkaneet nousta mieleen rukouksina.
— Esimerkiksi tavatessani Sarin ja Petrin taannoin Tikkurilan Prismassa rukoilin mielessäni, että Taivaan Isä muista heitä. Huolehdi heistä.
Kirkkoherranvirastot palvelevat tarvitessasi pappia kaste-, hää- tai hautajaistilaisuuteen.
Jaa tämä artikkeli: