Sirkku Lehtoranta rakastaa lämpöä, elämää, naurua ja ääntä.
Omalla tiellä
Sirkku Lehtoranta käveli 778 kilometriä.
Ennakkokäsitykset saavat kyytiä, kun kerrostalon alaovea aukaisemaan astelee nuori nainen kirpaisevan oranssit lipokkaat jalassaan. Aikomus on jutella pyhiinvaelluksesta ja oletuksena oli, että sitä harrastavat vain elämänsä suuntaa uudelleen pohtivat keski-ikäiset.
Sirkku Lehtoranta, 25, käveli Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin Paulo Coelhon esikoiskirjan Pyhiinvaellus innoittamana.
— Minulla meni pyhiinvaelluksella suunnilleen viisi viikkoa. Olisihan sen nopeamminkin pystynyt tekemään, mutta minulla ei ollut kiirettä.
Santiago de Compostela on Espanjassa. Viime syksynä Sirkku lähti pyhiinvaellukselleen Ranskasta St Jean Pied de Portista, ja kävelymatkaa kertyi yhteensä 778 kilometriä.
Polte sydämessä
Pyhiinvaellus ei ollut Sirkku Lehtorannan ensimmäinen pidempiaikainen oleskelu Suomen rajojen ulkopuolella.
— 16-vuotiaana olin vuoden vaihdossa Meksikossa. Lukion jälkeen lähdin Brasiliaan puoleksi vuodeksi tapaamaan ystäviäni. Kävin heidän kanssaan opiskelijajuhlissa ja heidän perheidensä luona ja opiskelin portugalia. Myöhemmin olin Brasiliassa puoli vuotta vapaaehtoistyössä opettamassa englantia, espanjaa ja tietotekniikkaa. Italiassa olen asunut puoli vuotta.
Meksikoon Sirkku lähti vahingossa, sillä alun perin hän oli lähdössä vaihto-oppilaaksi Australiaan. Se peruuntui ja tarjolle jäi pari Aasian maata sekä Meksiko ja Brasilia.
— Mietin, että no, Meksiko… espanjan kieli… hm, why not? Halusin vain nähdä jotain muuta. Vanhempani eivät innostuneet lähdöstäni, mutta minä vaan halusin lähteä niin kovasti, ettei siinä ollut muuta vaihtoehtoa.
Sirkku haluaa reissata, koska hänellä on polte sydämessä: on pakko lähteä.
— Matkustaminen avartaa kauhean paljon! Fiilis on niin magee, ettei sitä pysty selittämään. Kun istuu vaikka bussissa, katselee ympärilleen ja toteaa, että nyt minä olen Meksikossa. Suomi on ihana paikka asua myös, mutta rakastan sitä lämpöä ja elämää ja naurua ja ääntä. Ei aina tarvitse olla niin shhh. Suomessa niin ollaan aika paljon.
Elämä koulii
Nuorempana, käytännöllisenä tyttönä Sirkku Lehtoranta ajatteli matkustamisen olevan hyväksi siksi, että oppii uusia kieliä. Myöhemmin hän huomasi, että reissuilta saa niin paljon muutakin: ystäviä, kokemuksia, uusia näkökulmia.
Pyhiinvaellukselle Sirkku lähti, koska koki olevansa kaukana itsestään. Vaelluksen aikana Sirkku mietti elämänsä suuntaa ja sitä, mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Mielenkiintoiset kurssit olivat tuntuneet pelottavan kalliilta ja innostavia opiskeluvaihtoehtoja oli yhtäkkiä melkeinpä liikaa.
— Kaverit, vanhemmat ja sukulaiset aina sanovat jotain, mitä minun olisi hyvä tehdä. Ja kaikki varmasti tarkoittavat hyvää, mutta minä halusin olla oman itseni kanssa ja kuulla, mitä minä haluan.
Sirkku uskoo, että elämä koulii ja tekee ihmisestä sellaisen kuin hänen kuuluu olla.
— Elämäni on ollut sellaista itsensä etsimistä ja on ollut aika vaikeaakin. Olen ollut vakavasti masentunut, mutta se oli siunaus. En olisi nyt tässä, jos en olisi voinut niin huonosti. Opiskelen personal traineriksi ja ryhmäliikuntaohjaajaksi. Olen menossa sille tielle, jota rakastan. Elän rakkaudessa ja ilossa.
Tärkeimmät asiat
Pitkästä vaellusreitistä haaveilevan luulisi treenaavan melko lailla ennen varsinaista koitosta. Sirkku Lehtoranta luotti pyhiinvaelluksella tasokkaisiin varusteisiin ja hyvään peruskuntoonsa. Hän käveli vaihtelevassa maastossa parisenkymmentä kilometriä päivässä, välillä maastokengillä, välillä lenkkareilla, selässään kymmenen kiloa painava rinkka.
— Me suomalaiset valmistaudumme kaikkeen aina niin hyvin. Tapasin matkalla italialaisen miehen, joka oli perjantaina päättänyt lähteä pyhiinvaellukselle — ja sunnuntaina hän oli jo siellä.
Joillekin pyhiinvaellus merkitsee ennen kaikkea fyysistä itsensä voittamista. Toisille matkan aikana tulleet oivallukset ovat tärkeämpiä.
— Elämässä on tärkeintä olla onnellinen ja rakastaa. En puhu välttämättä naisen ja miehen välisestä rakkaudesta, vaan siitä, että rakastaa niitä asioita, joita tekee.
Sirkku Lehtoranta kertoo matkastaan pyhiinvaellusillassa ke 30.5. klo 18.30–20 Myyrmäen kirkossa.
Jaa tämä artikkeli: