Senni Loikala kiipesi kuvausta varten Kallion kirkon torniin. Aiemmin hän on kavunnut ulkotikkaita kirkon alakatolle istumaan.
Senni Loikala kävi rippikoulun aikuisena omilla ehdoillaan – teininä se tuntui valehtelulta
Ateistin ja diakonin lapsi päätyi rippikouluun, kun ystävä pyysi kummiksi.
Yksi kerta riitti viisitoistavuotiaalle Senni Loikalalle. Keski-ikäinen miespappi jakoi rippikoulun aluksi monisteet Kymmenestä käskystä ja Isä meidän -rukouksesta Vantaalla.
– Pappi ilmoitti, että jos ette osaa näitä, niin opettelette sillä aikaa, kun muut pelaavat ulkona jalkapalloa. Rippikoulu oli siis päin naamaa paiskattujen uskonasioiden pänttäämistä ulkoa. Se tuntui valehtelulta.
Loikala repi raamatuntekstit kotona ja ilmoitti vanhemmilleen, ettei jatka rippikoulua. Asiasta ei juuri keskusteltu.
– Luulin, että äiti olisi vastustanut keskeyttämistä.
Loikalan äiti on diakoni, joka opetti hänet pienenä sanomaan iltaisin Levolle lasken Luojani ja kiinnitti enkelitaulun sängyn viereen. Se oli Loikalasta mukavaa. Mutta teininä häntä hävetti, kun vieressä pelkäävä äiti kaivoi lentokoneessa ikoninsa esiin.
Senni Loikala päätti olla mieluummin kuin isänsä ja isoveljensä. He olivat asiallisia ateisteja.
Crowmoore-tuopissa on pinkki pilli. Nyt 24-vuotias Senni Loikala imee siitä siideriä, kun lauseiden väliin jää lyhyt tauko. Hän valitsi rippikoulumuisteluiden paikaksi Roskapankin, halvoista juomistaan tunnetun baarin Kalliossa.
Kun Loikala opiskeli käsikirjoittamista Helsingin evankelisessa opistossa Kalliossa, Roskapankki kuului baarikierrosten vakiokohteisiin. Joidenkin iltojen päätteeksi hän kiipesi kaverinsa kanssa palotikkaita Kallion kirkon alakatolle katsomaan edessä levittäytyvää kaupunkia.
Loikala sopi myös treffejä kirkon luo ja käytti sitä maamerkkinä suunnistaessaan asuntolaansa, joka sijaitsee kirkon kupeessa. Hänen huoneessaan oli seitsemän neliötä ja kaksitoista kulmaa.
– Asuntolan yhteydessä oli kappeli, josta laulu kantautui sunnuntaiaamuisin asuntoon. Se oli hienoa.
Loikala katsoi kuudennen kerroksen ikkunasta Linnanmäkeä ja ohi lentäviä lokkeja. Elokuva tuntui omalta alalta, hän oli rakastunut ja menoja riitti. Loikala ei tullut käyneeksi viereisessä kirkossa kertaakaan.
Oli elokuvallinen hetki, kun messun pitäjä tuli sisään valoa tulvivasta portista.
– Senni Loikala
Uskonto alkoi kiinnostaa Loikalaa lukiossa. Hän valitsi monta kurssia uskonnosta, koska halusi ymmärtää sitä tiedon tasolla. Sitten kaveri kuoli onnettomuudessa.
– Sen jälkeen rukoilin ensimmäistä kertaa vuosiin.
Öisin Loikalaa pelotti. Hän kuunteli yhä uudelleen Hectorin Varjot ja lakanat -levyä. Hector laulaa Huomiseen-kappaleessa: Mä mietin kuolemaa ja sinä elämää – me oltiin aivan hukassa / Mä tahdoin ymmärtää – sä aloit selittää, ja olit täydessä kukassa. / Sinä etsit kai profeettaa – tai jotain suurempaa tietäjää...
Roskapankissa maanantaiaamu aloitetaan raskaalla rockilla. Muutama hyväntuulinen mies siemailee aamutuopillistaan ja yksi pyrkii samaan pöytään.
Loikala kokoaa ajatuksiaan.
– Uskonnollinen ajatteluni alkoi muuttua teini-iän ahdistuksen jälkeen aivan luonnollisesti.
Käydessään yksin kävelyllä Loikala poikkesi toisinaan kirkkoon, jos ovet sattuivat olemaan auki. Hän sytytti tuohuksen ja istahti penkkiin.
– On ihanaa viettää hetki kirkossa, jossa ei tapahdu mitään. Ihmisen sisällä pitäisi olla rauha, mutta se katoaa, kun on kiire ammattikorkeaopintojen ja työnteon kanssa. Rauha palaa minuun hiljaisessa kirkossa.
Viime syksynä Loikala päätti levätä pari päivää Valamon luostarissa, jossa kävi edellisen kerran kahdeksanvuotiaana äitinsä kanssa. Hän muistelee Valamon tiheää pimeyttä. Jumalanpalveluskin pidettiin hämärässä kirkossa.
– Oli elokuvallinen hetki, kun messun pitäjä tuli sisään valoa tulvivasta portista.
Raskaana oleva ystävä kertoi alkuvuodesta, että haluaisi Loikalasta lapsensa kummin.
– Kävin siksi rippikoulun juuri nyt. Olin miettinyt asiaa, joten olisin saattanut käydä sen myöhemmin joka tapauksessa.
Loikalan yksityisrippikouluun kuului oppikirja Elämä kutsuu – Matkakumppani tiellä aikuiseen uskoon (Kirjapaja), kolme kahdenkeskistä papin tapaamista sekä kolme kirjaan liittyvää sähköpostikeskustelua hänen kanssaan.
Loikala kehuu kirjaa ja rippikouluopettajaansa. Hän kuvaa keski-ikäistä naispappia sellaisilla sanoilla kuin ihana, mahtava, lämmin ja kiireetön.
– Jokainen tapaamisemme oli hyvä. Pappi osasi ottaa minut oikein vastaan eikä tuputtanut mitään. Saimme puhuttua kaikki asiat, jotka ahdistivat uskossa.
Loikala opetteli uskontunnustuksen vasta konfirmaatiota edeltävänä iltana. Tunnustus tuntui hänestä painostavalta aiemmin, mutta ei enää.
– Olimme papin kanssa puhuneet, että uskontunnustuksen voi sanoa epävarmasti ja kysellen.
Lokakuussa pidettiin lyhyt konfirmaatio, johon osallistui vain Senni Loikala, hänen poikaystävänsä, äitinsä ja rippikoulupappinsa. Loikala ei ollut varautunut siihen, että häntä itketti.
Marraskuussa Loikala seisoi taas kirkossa papin edessä. Sylissä oli ystävän kastettava tyttövauva.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Huippu-urheilijoille järjestetään oma aikuisrippikoulu – aloite tuli Suomen Jääkiekkoliitolta
Ajankohtaista HengellisyysRiparin isoset ovat entisiä huippu-urheilijoita. Riparilla voi puida myös uran päättymiseen liittyviä tunteita, ja välillä käydään katsomassa jääkiekkomatsia.