Ennen kuin Jussi Saramosta tuli vasemmistonuori, hän oli seurakuntanuori.
Uusi opetusministeri Jussi Saramo ajattelee, että eri uskontojen omat oppitunnit eivät kuulu tälle vuosituhannelle
Jussi Saramo oli Porvoossa kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsen, mutta erosi sittemmin kirkosta. Nyt yksi ensimmäisistä asioista hänen työpöydällään on uskonnonopetuksen uudistaminen.
Suomalaisiin jouluperinteisiin on vuosia kuulunut keskustelu koulujen joulujuhlien kristillisestä sisällöstä. Koronavuoden poikkeuksellisiin piirteisiin kuuluu se, että tänä vuonna joulukuvaelmat ja Enkeli taivaan -virsi ovat puhuttaneet vähemmän, eikä tuore opetusministeri Jussi Saramokaan näytä ottavan näistä kierroksia.
– Hyvinhän nämä yleensä on järjestetty. Joitakin tapauksia ollut, joissa koulun juhla on järjestetty kirkossa ja samalla on käynyt ilmi, että tilaisuus on ollut sisällöltäänkin uskonnollinen. Kyse ei ole yksittäisestä virrestä vaan siitä, että juhla on ollut uskonnollinen tilaisuus. Koulun juhlan pitää olla kaikille yhteinen.
Jatkuvan keskustelun aihe on myös koulujen uskonnonopetus. Nykyään katsomusopetus järjestetään niin, että evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat osallistuvat luterilaiseen uskonnonopetukseen. Ne, jotka eivät kirkkoon kuulu, opiskelevat useimmiten elämänkatsomustietoa. Vähemmistöuskontoihin kuuluville oppilaille järjestetään oman uskonnon opetusta silloin, kun oppilaita on vähintään kolme.
Kriitikot sanovat, että nykyinen järjestelmä on raskas. Yksi heistä on uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi, joka pitää ongelmallisena myös sitä, että etenkin vähemmistöuskontojen opetuksen laatu vaihtelee paljon.
Suomalaisen mallin erikoisuuksia on myös se, että enemmistöuskonnon mukaiseen opetukseen pääsevät kaikki, mutta elämänkatsomustiedon tunneille ei kirkkoon kuuluvilla ole asiaa.
Vasemmistoliiton tavoitteena on uskonnonopetuksen korvaaminen uudella katsomusaineella
Mitä uskonnonopetukselle sitten pitäisi tehdä? Tämän Jussi Saramo haluaa selvittää. Tammikuun puolivälissä opetusministeriö kuulee asiantuntijoita katsomusaineiden muutostarpeista. Siitä Saramolla jo on vankka näkemys, että muutostarvetta on.
– On ristiriitaista, että koulu kasvattaa erilaisia ihmisiä yhteiseen elämään, mutta erottelee lapsia ryhmiin uskonnon perusteella.
Saramon mukaan uskonnonopetusta ei kuitenkaan olla ajamassa pois kouluista.
– Monipuolinen ja suvaitsevaisuuteen kannustava katsomusopetus on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Ei tämä silti uusi asia ole eikä johdu maahanmuutosta. Eiväthän virtaset ja korhosetkaan todellisuudessa samalla tavalla aina ajattele. Vuoropuhelua erilaisten ihmisten välillä olisi kaivattu jo sata vuotta sitten.
Joka kerta, kun uutisoidaan jostakin kirkostaeroamisvyörystä yksittäisen kristillisdemokraattisen poliitikon puheiden takia, huomaan harkitsevani paluuta kirkon jäseneksi.
– Opetusministeri Jussi Saramo
Muutosten tekeminen uskonnonopetukseen on kuitenkin osoittautunut poliittisesti hankalaksi. Saramo ei suostu arvioimaan muiden puolueiden kantoja.
Asetelma näyttää silti melko selvältä. Uskonnonopetukseen kajoamista vastustavat oppositiopuolueet ja keskusta. Vihreät ja vasemmistoliitto taas kannattavat uskonnonopetuksesta luopumista tai yhteistä katsomusainetta. Eniten kysymys jakaa sosialidemokraatteja.
– Tuohon yksinkertaistukseen en sano mitään, naurahtaa Saramo.
Vasemmistoliiton tavoiteohjelman mukaan jokaisella oppilaalla tulisi olla oikeus valita elämänkatsomustieto uskonnonopetuksen sijaan. Lopullisena tavoitteena puolueella on uskonnonopetuksen korvaaminen uudella katsomusaineella, joka rakennettaisiin nykyisen elämänkatsomustiedon pohjalle.
Tätä mallia kannattavat myös opetusministerit Li Andersson ja Jussi Saramo. Mitään päätöksiä tulevasta mallista ei silti vielä ole.
– Nyt selvitetään aidosti, miten katsomusopetus voitaisiin parhaiten järjestää. Suomessa ei nykysysteemin omaksumisen jälkeen ole kunnolla kartoitettu, mitä voitaisiin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Nykyinen malli on aivan erilaisesta maailmasta.
Uskontojen ja uskonnottomien edustajat vastustavat yhteistä katsomusainetta
Yhteiseen katsomusaineeseen liittyy paljon intohimoja. Kuvaavaa tilanteessa on, että sitä ovat vastustaneet niin uskontokunnat kuin uskonnottomienkin etujärjestö, keskenään päinvastaisista syistä. Kirkot ja vähemmistöuskonnot puolustavat oppilaan oikeutta oman uskontonsa mukaiseen opetukseen. Vapaa-ajattelijain liitossa puolestaan on pelätty, että yhteinen katsomusaine olisi käytännössä uskonnonopetusta uudella nimellä.
Olinhan minä seurakuntanuorikin jo kauan ennen kuin vasemmistonuori.
– Opetusministeri Jussi Saramo
Jussi Saramon mukaan elämänkatsomustiedon avaamisen kaikille oppilaille voisi toteuttaa nopeastikin.
– Sille on kansan tuki, mutta sen voidaan pelätä olevan hivutustaktiikkaa kohti uskonnonopetuksesta luopumista.
Eikö se sitten olisi?
– Ei sen tarvitse olla. Uskontojen ymmärtämisen merkitystä ei olla kyseenalaistamassa. Muutokset eivät välttämättä myöskään heikentäisi kirkon asemaa yhteiskunnassa eikä se ainakaan ole niiden tarkoitus.
Pienten korjausten sijaan Saramo tuntuisi lopulta kallistuvan isomman reformin kannelle.
– Selvitys tehdään mahdollisimman laajasti, ja demokraattinen prosessi tulee johtamaan hyvään lopputulokseen. Se, mitä nyt tehdään ei ole ollut ajassa elämistä enää tällä vuosituhannella.
Saramo oli seurakunnan luottamushenkilö, mutta erosi sittemmin kirkosta
Jussi Saramo ei kuulu kirkkoon. Kokeeko luterilaisen maan vasemmistolainen opetusministeri itsensä silti luterilaiseksi?
– Kulttuurisesti ainakin. Kotiin kuului tapaluterilaisuus ja joulukirkko. Niin, ja olinhan minä seurakuntanuorikin jo kauan ennen kuin vasemmistonuori.
Porvoossa Saramo oli myös kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsen vuosina 1998–2006. Tähän liittyy muisto sisällissodan muistamisesta.
Porvoon kirkon pihassa on valkoisten muistomerkki sisällissodan voittaneelle osapuolelle. Saramo olisi halunnut sen viereen punaisten muistomerkin.
– Tai että olemassaolevaan muistomerkkiin olisi kaiverrettu toinenkin teksti, punaisten muistoille. Eihän se mihinkään edennyt, kierreltiin ja kaarreltiin, kaikki oli ihan mahdotonta. Silloin kirkko tuntui kantavan vielä valkoisen Suomen historiaa. Toisaalta olen koko ajan arvostanut kirkon diakoniatyötä, kaupunkihan ei itse hoitanut edes päihdehuoltoa kunnolla.
Entä se kirkosta eroaminen?
Saramon mukaan eropäätökseen liittyi monia asioita. Hän koki vieraantuneensa kirkosta, etenkin kirkon seksuaalivähemmistöihin liittyvistä kannanotoista.
– Silti joka kerta, kun uutisoidaan jostakin kirkostaeroamisvyörystä yksittäisen kristillisdemokraattisen poliitikon puheiden takia, huomaan harkitsevani paluuta kirkon jäseneksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Sinulla on sama huoli kuin islamisteilla”, piispa tokaisi vapaa-ajattelijalle – katsomusopetuksesta keskusteltiin yliopiston Tiedekulmassa
Ajankohtaista HengellisyysHelsingin piispa Teemu Laajasalo ja Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikoski kävivät kiihkeän keskustelun katsomusopetuksen tulevaisuudesta.
