null Varoja keräävät lähetyspiirit mummoutuivat – Marika ja Niko Ijäs lähtevät lapsineen lähetystyöhön pakolaisten pariin Kreikkaan

Marija ja Niko Ijäs ja lapset  Juliana, Gutiana, Joosua ja Dani asuivat aiemmin Mongoliassa. Perheen vanhemmat tekivät siellä lähetystyötä. 

Marija ja Niko Ijäs ja lapset  Juliana, Gutiana, Joosua ja Dani asuivat aiemmin Mongoliassa. Perheen vanhemmat tekivät siellä lähetystyötä. 

Varoja keräävät lähetyspiirit mummoutuivat – Marika ja Niko Ijäs lähtevät lapsineen lähetystyöhön pakolaisten pariin Kreikkaan

Osittain samat ihmiset ovat neuloneet, askarrelleet ja keränneet myyjäisillä varoja lähetystyöhön Viherlaakson lähetyspiirissä Espoossa jo viisikymmentä vuotta.

Viherlaakson punatiilisen kappelin kahvioon on kokoontunut joukko naisia. Alkamassa on lähetyspiiri, kuten jo vuodesta 1970.

– Otetaanko virsi 125? Terttu Nurmi, piirin vetäjä ehdottaa.

Kosketa minua Henki täyttää kahvion.

Piirin perustajajäsen, vuonna 1932 syntynyt Irma Metso, kertaa paikallaolijoille piirin alku­vaiheita.

– Jumalalle kiitos, teitä on näin paljon! Kaikki lähti niin pienestä.

Irma Metso perusti lähetyspiirin Viherlaaksoon viisikymmentä vuotta sitten.

Irma Metso perusti lähetyspiirin Viherlaaksoon viisikymmentä vuotta sitten.

Kun Irma Metso muutti perheineen 1960-luvun lopussa Viherlaaksoon, hän kyseli papilta ­rukous- tai raamattupiiriä. Lähetyspappina tämä ehdotti perustamaan nimenomaan lähetyspiirin. Metso aloitti sen lisäksi raamattupiirin samojen ihmisten kanssa. Aluksi kokoonnuttiin kodeissa.

Ahkerointia viidenkymmenen vuoden ajan

Vuosikymmenten aikana osallistujat ovat neuloneet, askarrelleet ja keränneet myyjäisillä varoja lähetystyölle. Nykyisin keski-ikä on niin korkea, ettei perinteinen toiminta onnistu. 

– Meistä on tullut ystäväporukka. Tässä ajassa korostuu yhteisöllisyyden ja seurakuntayhteyden merkitys, Terttu Nurmi sanoo.

Terttu Niemi luotsaa Viherlaakson lähetyspiiriä, kun piiri pääsee jälleen kokoontumaan. 

Terttu Niemi luotsaa Viherlaakson lähetyspiiriä, kun piiri pääsee jälleen kokoontumaan. 

Eila Björklund liittyi mukaan syksyllä, kun Espoon ruotsinkielisen seurakunnan lähetyksen käsityöpiiri jäi tauolle koronan takia.

– Kävin jo lapsena äidin kanssa Mustiolla lähetyspiirissä. Se kokoontui kodeissa, kun sodan jälkeen alueelle muuttaneet karjalaisnaiset pääsivät iltalypsyltä.

Ritva Kososelle lähetystyö tuli tutuksi lapsuudessa, sillä äiti ja isoäiti pitivät Lopella “pakanalähetyksen” seuroja.

– Olin Helsinki Mission mukana Namibiassa ja ihmettelin, kun tunsin lapsuudesta miltei jokaisen paikkakunnan ja lähetysaseman nimen.

Niko Ijäs teki urheilulähetystyötä Mongoliassa

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta, jonka alueella Viherlaakson piiri toimii, tukee lukuisia nimikkolähettejä ja -kohteita. Kohdemaista yksi on Mongolia. Vuosina 2013–2016 siellä työskentelivät Kylväjä-järjestön lähetteinä sosionomi ­Marija Ijäs ja liikunnanohjaaja Niko Ijäs. Heillä on neljä 3–9-vuotiasta lasta.

Ilman lähettäjiä ei voi lähteä. Rukoustuki tuntuu kentällä.
– Niko Ijäs

Niko Ijäs teki Mongoliassa urheilulähetystyötä, mikä tarkoitti usein liikuntatapahtumien järjestämistä paikallisten kanssa.

– Työ sisälsi arvokasvatusta, evankeliumi edellä. Joukkuelajeissa korostuu esimerkiksi toisten kunnioittaminen, Ijäs sanoo.

Ijäksellä on selkeä näkemys lähettäjien roolista.

– Ilman lähettäjiä ei voi lähteä. Rukoustuki tuntuu kentällä. Seurakunnat pitävät myös lähetys­asioita esillä ja tukevat taloudellisesti.

Viherlaakson lähetyspiiri on tukenut lähetystyötä viidenkymmenen vuoden ajan. Piirin toiminta on nyt tauolla koronarajoitusten vuoksi. 

Viherlaakson lähetyspiiri on tukenut lähetystyötä viidenkymmenen vuoden ajan. Piirin toiminta on nyt tauolla koronarajoitusten vuoksi. 

Ijäksen perhe suuntaa seuraavaksi Kreikkaan

Ijäksen perheen on tarkoitus muuttaa kesällä pakolaistyöhön Ateenaan. Marija Ijäs on luottavainen, vaikka helppoa siellä ei tule olemaan.

– Minulla kesti pari vuotta sopeutua Mongo­liaan, mutta sitten olin kuin kala vedessä, ja pois lähteminen oli tosi raskasta. Toki mietin, pystyykö sydän avautumaan uusille ihmisille kuten Mongoliassa ja miten erilaista on, kun Ateenassa ei yhteistä kieltä ihmisten kanssa yleensä ole.

Maria Ijäkselle Mongoliasta jäi mieleen erityisesti ilta, jolloin hän piti luennon prostituutiota paenneiden naisten keskuksessa.

– Harjoittelimme viatonta kosketusta, joka oli heidän arjessaan vierasta. Kävellessäni kotiin minulla oli onnistunut olo. Illalla saattoi olla vaikutus heidän loppuelämälleen. 

Lähetyskannatus on muutoksessa

Lähetyspiirejä ja kansainvälisen vastuun ryhmiä on kaikissa Espoon seurakunnissa sekä Kauniaisten seurakunnassa, yhteensä parisenkymmentä.

– Lähetyskannatuksen toimintamuodot Suomessa ovat muutoksessa. Perinteinen lähetyspiiritoiminta vaihtunee osallistujien ikääntyessä muuhun kannatukseen kuten tempauksiin, arvioi Espoon seurakuntayhtymän monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen.

Espoon seurakuntien taloudellinen tuki lähetystyöhön muodostuu talousarviovaroista ja vapaaehtoisesta kannatuksesta. Lähetyspiiritoiminta kuuluu esimerkiksi kolehtien ja keräysten tavoin jälkimmäiseen.

Viime vuonna Espoon seurakunnat jakoivat ulkomailla tapahtuvaan työhön määrärahaa 1,7 miljoonaa euroa. Lisäksi myönnetään muun muassa katastrofiapua.

Määrärahoissa ei erotella, mikä osa menee kansainväliseen diakoniaan, mikä lähetystyöhön. Määrärahoja myönnetään hankkeisiin, jotka tukevat ja edistävät sekä diakonian että lähetystyön toteutumista eri puolilla maailmaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi