null ”Lapsille ei ole helppoa olla koko päivää nälissään”, kertoo lapsenlapsistaan huolehtiva Maria Nyrambagazohe – Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna muun muassa pakolaisia Ugandassa

Silveriä, Anaritea ja Maria Nyirambagazohea naurattaa. Maria huolehtii kahdesta lapsenlapsestaan yksin. Lapset ovat saanet Kirkon Ulkomaanavulta tukea koulunkäyntiin

Silveriä, Anaritea ja Maria Nyirambagazohea naurattaa. Maria huolehtii kahdesta lapsenlapsestaan yksin. Lapset ovat saanet Kirkon Ulkomaanavulta tukea koulunkäyntiin

”Lapsille ei ole helppoa olla koko päivää nälissään”, kertoo lapsenlapsistaan huolehtiva Maria Nyrambagazohe – Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna muun muassa pakolaisia Ugandassa

Katastrofitilanteissa yhteisöjen vanhimmat ovat erityisen vaikeassa asemassa. Jos vanhemmat ovat menehtyneet tai poissa, isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsista.

Jatkuva väkivallan ja ryöstetyksi tulemisen uhka saivat 67-vuotiaan Maria Nyrambagazohen pakenemaan kotimaastaan Kongon demokraattisesta tasavallasta. Vuodesta 2018 asti hän on elänyt pakolaisena Kyakan pakolaisasutusalueella Ugandassa.

Maria asuu yhdessä kahden lapsenlapsensa kanssa. Hän on 8-vuotiaan Anariten ja 10-vuotiaan Sylvesterin huoltaja. Marian aviomies ja kaksi poikaa menehtyivät Kongon levottomuuksissa. Hänen tyttärensä, lastenlasten äiti, jäi Kongoon, eikä perhe tiedä, onko hän elossa.

Koti Ugandassa tarkoittaa kolmikolle rauhaa ja turvaa kovien kokemusten jälkeen, mutta arki ei ole helppoa. Töiden tekeminen väsyttää Nyrambagazohen nopeasti, ja hänellä on monenlaista särkyä ja kipua. Anarite ja Sylvester auttavat kotitöissä, kuten siivoamisessa ja vedenhaussa. Lisäksi he sairastelevat paljon.

Perheen vanhin päätyy kriisitilanteissa huolehtijan rooliin

Heikon sosiaaliturvan maissa perheet ja yhteisöt pitävät huolta toisistaan. Vanhukset ovat tärkeä osa yhteisöjä, ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan huolehtia.

Kriisi- ja konfliktitilanteissa voi käydä kuitenkin niin, että perheen vanhin päätyy huolehtijan rooliin. Isovanhemmat, usein isoäidit, huolehtivat lapsenlapsista, jos vanhemmat ovat menehtyneet tai muuten poissa.

Toista video

Ugandan pakolaisasutusalueilla perustarpeista on pulaa. Avustuksien kautta saatava ruoka-apu ei ole riittävää, vaan sen lisäksi perheiden on kasvatettava itse ruokaa tai hankittava sitä muilla tavoin. Vanhemmille ihmisille työnteko voi olla jo vaikeaa, ja muun muassa siksi he ovat erityisen hauraassa asemassa kriisi- ja katastrofitilanteissa.

Lapsille ei ole helppoa olla koko päivää nälissään

Ikänsä ja kuntonsa vuoksi Maria Nyrambagazohe ei voi tehdä työtä, ja perhe elää köyhyydessä. Suurin ongelma arjessa on nälkä.

Kaikki perheenjäsenet saavat kuukausittain 21 000 Ugandan shillinkiä Maailman ruokaohjelman (WFP) avustuksena ruuanhankintaan. Summa vastaa noin 5,25 euroa. Sillä pystyy hankkimaan esimerkiksi kahdeksan kiloa maissijauhoa tai saman määrän papuja. Lihaa summalla saa 1,5 kiloa. Ravinnosta on jatkuvasti pulaa.

– Lapsille ei ole helppoa olla koko päivää nälissään, Nyrambagazohe kertoo.

Lapsenlapset Anarite ja Sylvester ovat tottuneet elämäänsä Kyakan pakolaisasutusalueella. He leikkivät naapuruston lasten kanssa, pelaavat jalkapalloa ja hyppivät narua. Leikkivien lasten katsominen saa Marian onnelliseksi. Perhe on saanut Suomesta tukea lasten koulumateriaaleihin, maksuihin ja vaatteisiin.

– Kouluttamalla lapsia ja nuoria rakennetaan tulevaisuutta. Se on myös panostus kestävään kehitykseen. Perheitä ja yhteisöjä tuetaan kokonaisvaltaisesti ja kestävällä tavalla. Tämän vuoksi akuutin hätäavun jälkeen lähdetään rakentamaan tulevaisuutta koulutuksen ja toimeentulon kautta, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva sanoo.

Anarite ja Sylvester auttavat isoäitiään kotitöissä muun muassa hakemalla vettä. 

Anarite ja Sylvester auttavat isoäitiään kotitöissä muun muassa hakemalla vettä. 

Pakolaisuudessa moni perhe hajoaa

Kriisi- ja katastrofitilanteissa vanhukset ovat erityisen hauraassa asemassa. Ikä ja eletty elämä tuovat mukanaan vammoja ja sairauksia, jotka luovat lisähaasteita. Yksi iso ongelma on tiedonkulku. Saavatko kaikki vanhukset tiedon kriisin etenemisestä? Tavoittaako tarjolla oleva apu tai ruokajakelut myös heidät?

– Pakolaistilanteessa perheet saattavat hajota. Ei ole itsestäänselvää, että perheet esimerkiksi päätyvät samalle pakolaisleirille. Vaikka perheet perinteisesti huolehtivat vanhuksista, kriisitilanteessa tämä saattaa muuttua, Alajarva kertoo.

Vanhusten ja vammaisten tavoittamiseksi on erityisen tärkeää tehdä etsivää työtä ja toimittaa apua mahdollisuuksien mukaan kotiin.

Oman kodin jättäminen ja pakoon lähteminen on kriisi jo itsessään, mutta erityinen ponnistus pakomatka on vanhemmalla iällä. Elizabeth Kapinga, 80, on yksi Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan saapuneita pakolaisia ja elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. Perheen pakomatka jalkaisin kesti kaksi ja puoli viikkoa. Elizabeth menetti Kongon väkivaltaisuuksissa puolisonsa, neljä lastaan ja kolme lastenlasta.

Rwamwanjassa perheeseen kuuluvat Kapingan neljä lasta, vävy ja kymmenen lastenlasta. Perheen pakomatkasta Ugandaan on nyt seitsemän vuotta. Aiempien kokemuksien ja menetyksien muisteleminen saa Elizabethin edelleen surulliseksi.

Elizabeth Kapinga on saapunut vävynsä Lucien Kagoron salonkiin asiakkaaksi.

Elizabeth Kapinga on saapunut vävynsä Lucien Kagoron salonkiin asiakkaaksi.

Elämä pakolaisasutusalueella on raskasta, mutta perhe ja erityisesti lastenlapset tuovat iloa. Koko ison perheen ruokkiminen on vaikeaa, mutta tuen ja koulutuksen avulla perheen tasainen toimeentulo on turvattu.

Elizabethin vävy Lucien Kagoro opiskeli Kirkon Ulkomaanavun tukemassa ammattikoulussa itselleen kampaajan ammatin ja pyörittää nyt hyvin menestyvää salonkia. Työ luo toimentulon koko suurelle perheelle ja mahdollistaa lisäksi lasten koulunkäynnin.

– Olen onnellinen vävyni työstä. Hän pitää siitä ja sen ansiosta hän voi huolehtia meistä. Jos Lucienilla ei olisi työtään, en tiedä miten selviäisimme, Kapinga sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi