Pääkirjoitus: Ahneuden paperit
Veroparatiisit kertovat mammonan palvonnasta.
Yksi ihmisen suurimmista synneistä on ahneus. Ahneus on kohtuuden vastakohta, sitä, että mikään ei riitä.
Vaikka rahaa, omaisuutta ja valtaa on enemmän kuin tarpeeksi, ahne ihminen haluaa lisää. Niin tehdessään hän ajattelee, että hänellä on siihen oikeus, vaikka laittomin tai vähintään moraalittomin keinoin. Siitä, mitä hän kipeästi haluaa, on tullut hänelle jumala.
Tutkivien journalistien julkisuuteen tuomat Panaman paperit paljastivat systemaattisen veronkierron, josta ei makaabereja yksityiskohtia puutu. MOT-ohjelman mukaan veroparatiisiin perustettuja yrityksiä ovat johtaneet jopa kuolleet. Nordea-pankin maine on kärsinyt paljastusten vuoksi kolauksen, Islannin pääministeri on eronnut, Putin pitää asiaa lännen salajuonena.
Panamalaisesta lakifirmasta kaivetut ahneuden paperit ovat yksi esimerkki siitä, mihin suuntaan globaali markkinatalous voi pahimmillaan mennä. Ilman kunnollista sääntelyä ja oikeudenmukaisuutta hyvästä rengistä syntyy huono isäntä, järjestelmä, joka muistuttaa pyramidihuijausta. Vai mistä muusta kertoo tieto, että yksi prosentti maailman ihmisistä omistaa nyt enemmän kuin puolet varallisuudesta? Köyhin 80 prosenttia tuo vain hiekkaa pankin lattialle, jos sisään pääsee. Pidemmän päälle tällainen tilanne ei ole edes sen yhden prosentin etu.
Miksi ahneus on niin vaarallista? Koska se johtaa sydämen kovettumiseen toisten ihmisten kärsimykselle ja omien etujen ajamiseen vaikka petoksella. Tuloksena voi olla yhteiskunta, josta arkkipiispa Kari Mäkinen Ylen haastattelussa varoitti: heikommassa asemassa olevat nähdään vain taakkana.
Ahneus johtaa harhaan. Moraali unohtuu ja laista haetaan porsaanreikiä, joilla voidaan kiertää lainsäätäjän tarkoitus. Jos rahasta tulee epäjumala, ihminen kadottaa sekä toiset ihmiset että Jumalan, ainoan todellisen turvan lähteen.
Jaa tämä artikkeli: