Pääkirjoitus: Ei investointeja toiminnan kustannuksella
Vantaan seurakuntien uudessa investointiohjelmassa ei ensi vuonna ole kuin suunnittelumääräraha Tikkurilan kirkolle. Rahaa ei ole myöskään ruotsinkielisen seurakunnan kaipaaman Larsgårdenin toteuttamiseen. Kivistön kirkon peruskunnostus, joka on tärkeä uuden Marja-Vantaan alueen vuoksi, ei ala vielä. Moni muukin hyväksi koettu hanke odottaa vielä toteuttamistaan ja kysymys tietysti kuuluu, miksi.
Vastaus on, että Vantaan seurakunnat joutuu vakavasti miettimään, mihin seurakunnilla on varaa ja milloin. Vaikka seurakuntien taloudellinen tilanne on vielä kohtuullisen hyvä, niin tulevaisuus on enemmän kuin epävarma. Yleinen taloustilanne vaikuttaa ja kirkon eläkemaksut nousevat vääjäämättä, mutta suurin uhkatekijä on jäsenmäärän kasvun pysähtyminen. Viime mainittuun vaikuttaa kirkosta eroaminen, mutta myös se, että Vantaan muuttoliikkeestä iso osa on maahanmuuttoa. Vaikka maahanmuuttajien enemmistö on kristittyjä, heistä vain pieni osa on luterilaisia.
Vantaan kaupungin väkimäärä kasvaa jatkuvasti, mutta seurakuntien väkimäärä pysyy joko ennallaan tai laskee. Kuitenkin seurakunnat tekevät paljon työtä, jossa ei kysytä kirkon jäsenyyttä. Esimerkiksi diakoniatyön asiakkaissa on paljon kirkkoon kuulumattomia, perheneuvonnassa ei kysytä jäsenpapereita ja sairaalapapit auttavat avuntarvitsijaa tarpeen, ei jäsenyyden, perusteella. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.
Jos seurakuntien rahat eivät riitä sekä rakennuksiin että ihmisiin, on valittava jälkimmäiset. Seurakuntien tärkein voimavara ovat työntekijät ja vapaaehtoiset, tulevaisuudessa entistä useammin viimemainitut. Toki myös tiloja tarvitaan, mutta ei tämän tärkeimmän voimavaran kustannuksella. Suu on pakko panna säkkiä myöten, harkita tarkkaan, mitä rakennetaan, missä vaiheessa ja millä rahoituksella. Omaisuuden myyntiä, kuten vaikkapa toisesta kurssikeskuksesta luopumista, harkitaan nyt vakavasti.
Tikkurilan kirkko on suurin yksittäinen lähivuosien rakennuskohde. Perusparannus on pakko tehdä, mutta uudisosaa — tai ainakin sen toteuttamis- ja rahoitusvaihtoehtoja — on pakko miettiä. Jostakin pitää ensin löytää kuusi miljoonaa euroa, eikä sitä voi tehdä toiminnan kustannuksella.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: