Pääkirjoitus: En tiedä voinko auttaa, mutta lupaan etten lähde karkuun

Pääkirjoitus: En tiedä voinko auttaa, mutta lupaan etten lähde karkuun

Sellainen apu, joka auttajasta tuntuu hyvin pieneltä, saattaa merkitä toiselle paljon, kun kaikki ympäriltä murenee.

”En tiedä, voinko auttaa, mutta ainakin lupaan, että en lähde tästä karkuun. Olen tässä ja kestän sen, mitä kerrot.”

Näin kuvasi kuopiolainen oppilaitospastori Panu Pohjolainen takaraivossaan jyskyttänyttä ajatusta hänen ajaessaan kohti kauppakeskusta, johon hänet oli hälytetty koulusurman vuoksi. Pappi ei tiennyt tarkkaan, mikä häntä perillä odottaisi. Sen hän tiesi, että tosi on kyseessä ja hätä on kova.

Minua puhutteli tämä kolmiosainen kohtaamisen kaava: En tiedä, voinko auttaa. Lupaan, että en lähde karkuun. Kestän sen, mitä kerrot.

Ihmisten maailmassa tapahtuu paljon pahaa. Me aiheutamme sitä itse, toiset aiheuttavat meille pahaa, ja pahaa tapahtuu myös meistä riippumatta.

Ihmisten maailmassa tapahtuu myös paljon hyvää. Hyvääkin tapahtuu meistä riippumatta, meidän ansiostamme ja koska toiset tekevät meille hyviä asioita.

Isä meidän -rukous päättyy pyyntöön, että Jumala päästäisi meidät pahasta. Se on ihmisen perushuokaus.

Sellainen apu, joka auttajasta itsestään tuntuu hyvin pieneltä, saattaa avun saajalle merkitä koko elämän pysymistä kasassa, kun kaikki ympäriltä murenee tai romahtaa äkillisesti.

Isä meidän -rukous päättyy pyyntöön, että Jumala päästäisi meidät pahasta. Se on ihmisen perushuokaus. Kukaan ei toivo itselleen pahaa. Sellainenkin ihminen, joka haluaa vahingoittaa itseään, toivoo ja tavoittelee jotakin hyvää. Tuskan tai itseinhon loppumista.

Isä meidän -rukouksessa pyydetään myös jokapäiväistä leipää. Se tarkoittaa muutakin kuin päivittäistä proteiini-, hiilihydraatti-, kuitu- ja hivenaineannosta: jokapäiväinen leipä merkitsee kaikkea sitä, mitä me päivästä toiseen välttämättä tarvitsemme.

Luther sisällytti Katekismuksessa jokapäiväiseen leipään myös hyvät ystävät ja luotettavat naapurit. Me tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka pysyvät vieressä, vaikka mitä olisi tapahtunut. Jotka kestävät kuulla sen, mitä meillä on kerrottavana. Oli se sitten oman mielen mustuutta tai jotakin muuta vaikeaa.

Kristityn kutsumuksena on olla tällainen ystävä ja naapuri toiselle.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi