”Ruuhkan seasta tuli käsi, joka ojensi minulle nenäliinan” – kymmenen tositarinaa hyvyydestä
Pyysimme lukijoita kertomaan yllättäviä hyviä tekoja, joita he ovat arjessa kohdanneet. Tässä niistä muutama.
Olin juuri kuullut, että äitini kuolee pian. Kotimatkalla pysähdyin huoltamolle, ja olisin ostanut jätskin, mutta minulta puuttui noin 20 senttiä. Myyjä, ihan nuori tyttö, näki kyynelsilmäni ja antoi minulle sen jätskin. Olen miettinyt sitä pientä hyvää tekoa usein.
– Nainen, 66 v.
Kaaduin pari vuotta sitten Helsingissä jäisellä kadulla pienen lapsen kanssa liikkeellä ollessani. Nuori tuntematon nainen tuli kysymään, että miten kävi, ja vei meidät autollaan kotiimme. Selvisi, että hänkin on yksinhuoltaja. ”Me yksinhuoltajat autamme toisiamme”, hän sanoi.
– Nainen, 44 v.
Oli talviaamu, yöllä oli satanut lunta. Odottelin pysäkillä bussia. Toisella puolella katua ajoi valkoinen farmariauto tuulilasi melko lumisena. Takana ajava poliisiauto pysäytti farmariauton. Poliisit tulivat autosta ja harjasivat farmariauton tuulilasin puhtaaksi lumesta. Sen jälkeen he palasivat autolleen ja kumpikin auto jatkoi matkaansa. Minä hymyilin.
– Nainen 62 v.
Muutama päivä sitten tulin kaupasta kotiin. Lähdin parkkipaikalta nousemaan kotirappuja meidän kerrokseen ja kannoin muutamaa kassia. Minulta oli löytynyt lannemurtuma, ja olin saanut kävelykepin avuksi. Parkkipaikalta tuli naapurin mies perääni ja tarjoutui auttamaan. Hän kantoi kassit ylös ja antoi pyytämättä avun, jonka tarvitsin. Kiitos hänelle!
– Mies, 74 v.
Olin tulossa sairaalasta yksin. Käynti oli ollut raskas, ja aloin itkeä, kun puhuin bussissa aiheesta puhelimessa. Yhtäkkiä jostakin ruuhkan seasta tuli käsi, joka ojensi minulle nenäliinan.
– Nainen 23 v.
Joku vuosi sitten matkustin bussilla Simonkatua alas. Sokoksen kohdalla bussi pysähtyi yllättäen, kuljettaja nousi bussista, nosti kadulta haavoittuneen avuttoman kyyhkysen ja kantoi sen jalkakäytävälle. Koko bussillinen matkustajia taputti.
– Nainen, 69 v.
Eräs mies antoi minulle tyhjiä pulloja ja tölkkejä 36 euron edestä, kun näki, että etsin pulloja ja tölkkiä roskiksesta. Ostin niillä rahoilla ruokaa. Päiväni oli pelastettu. Olen äärimmäisen kiitollinen tälle miehelle.
– Mies, 49 v.
Olin matkalla pitämään päivänavausta koululle. Suunnittelin sitä metrossa ja valitsin kohdan Raamatusta. Kun nousin kiireellä metrosta, tajusin, että Raamattu jäi metron penkille. Kaikki omat muistiinpanoni olivat tuossa rakkaassa kirjassa, myös päivänavaus lapulla välissä. Itkien soittelin palvelunumeroon. Yllättäen joku taputti olkapäälle ja ojensi Raamattuni takaisin. Tämä ystävällinen henkilö oli mennyt metrolla pysäkin takaisinpäin tuodakseen sen minulle.
– Muunsukupuolinen, 32 v.
Ystäväni oli kaupan kassajonossa, kun edellä olevalla vanhuksella ei riittänyt raha ruokaostoksiin. Yksi tavara kerrallaan vanhus jätti ruokia pois ja laski kolikoitaan. Takana huokaili jo pitkä jono. Ystäväni laittoi vanhuksen ostokset takaisin hihnalle ja maksoi kaiken omilla viimeisillä rahoillaan.
– Nainen, 44 v.
Alakoululaiset alkoivat jutella kanssani koulun aidan yli. Juteltuamme tovin he totesivat, että oli kiva jutella ja hyvää jatkoa. Minulle tuli tosi hyvä mieli, että on näin ihanan avoimia ja sosiaalisia lapsia.
– Nainen 65 v.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Kohtasin metrossa vanhoja tuttuja huumeajoiltani
PuheenvuorotKuristaa ajatella, että he ovat kulkeneet samoja asemien välejä sillä aikaa, kun minä olen päässyt eteenpäin. Heitä ei silti saa halventaa.
