Pääkirjoitus: Hädän kasvot
Jos pitää valita yksi paikka, jossa nyt näkyvät hädän kasvot, se on Syyria. Se on myös paikka, jonne avustusjärjestöjen on ollut vaikea saada kerätyksi riittävästi tukea katastrofista kärsivien ihmisten auttamiseen.
Kenties ongelma on siinä, että Syyrian sota on jatkunut jo niin pitkään, että ihmiset turtuvat siihen. Tai sitten siinä, että maailman johtajat eivät saa kriisistä otetta: kemiallisten aseiden hävittämisestäkin neuvoteltiin pitkään.
Mahdollisesti sekin vaikuttaa, että hirmuhallinnon vaihtoehto on epäselvä, jopa pelottava: osa Bashar al-Assadin vastustajista puolustaa demokratiaa, mutta osa käy fundamentalistista uskonsotaa.
Toivottavasti kyse ei ole siitä, ettemme välitä. Kun Vantaan seurakunnat päätti antaa 25 000 euroa Syyrian pakolaisten tukemiseen, Metro-lehden nettikeskusteluun ilmestyi kommentti: ”Pitääpä erota kirkosta.” Miksi? Senkö vuoksi, että kirkko ohjasi apua sinne, missä hätä on nyt todella suuri? Samassa uutisessa kerrottiin, että myös vantaalaisia autetaan lisämäärärahalla.
Uskon, että on paljon suomalaisia, jotka välittävät myös kaukana asuvista lähimmäisistä. Sellaisista ihmisistä kuin sunnuntain Helsingin Sanomissa ollut perheenisä ja tietokoneinsinööri, joka oli selvinnyt hengissä teloituksesta ja jonka kasvoissa näkyi luodinreikä silmän alla. En saanut niitä viikonloppuna mielestäni.
Nyt pitää herätä ja auttaa kahta miljoonaa pakolaista. Sen voi tehdä esimerkiksi täällä: www.kirkonulkomaanapu.fi ja www.punainenristi.fi.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: