Pääkirjoitus: Ihmisten armoilla
Tämän joulun alla suomalaisia on koskettanut Kirkkonummella heitteille jätetyn lapsen tarina. Noin kaksivuotias poika oli jätetty urheilukentän laidalle pahoinpideltynä pelkissä vaipoissa. Hänet pelasti 17-vuotias nuori, joka ansaitsisi hengenpelastusmitalin.
Jäin miettimään tuota lasta ja niitä olosuhteita, joiden vuoksi hänet oli hylätty ulos kylmään. Pieni ihminen on syntyessään ja vielä monta vuotta sen jälkeen avuton, riippuvainen vanhempiensa rakkaudesta ja hoivasta. Toisin kuin esimerkiksi koiranpennut, ihmisvauva ei kykene kävelemään heti synnyttyään. Hän on toisten ihmisten armoilla.
Mitä kertoo Jumalasta tapa, jolla hän sitoutui maailmaan ja meihin ihmisiin? Jumalan Poika, Jeesus, syntyi ihmiseksi, siis äärimmäisen avuttomaksi olennoksi.
Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus syntyi eläinsuojaan kyläpahasessa. Maria ja Joosef olivat tavallista kansaa, matkalla verolle pantaviksi. Pian syntymänsä jälkeen Jeesus joutui poliittisista syistä hengenvaaraan ja maanpakoon. Hänen syntymästään kerrottiin ensimmäisenä paimenille, ei maan mahtaville.
Nimi Jeesus merkitsee “Jumala pelastaa”. Pelastus ei tullut väellä ja voimalla, vaan vastakohdallaan. Jumala ei ole jossain ylhäällä, tavoittamattomissa. Jumala ei vaatinut meitä etsimään tietä hänen luokseen, vaan hän toi itsensä meidän luoksemme, jättäytyi seimestä ristille asti ihmisten armoille.
Ensimmäisenä jouluna maailmaan syntyi toivo: elämä ei pääty tähän, sillä elämä on Jumalasta ja Jumala on rakkaus.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: