Pääkirjoitus: Kannatusta terasseilta
Kirkkokaljat on hyvä idea, mutta alkoholilain höllentämisellä on luultavasti kurjat seuraukset.
Martti Luther oli oluen ystävä. Reformaation juhlavuoteen sopii helsinkiläisen kirkkoherran Kari Kanalan idea messun jälkeen pidettävistä kirkkokaljoista, pöytäpuheista, jossa keskusteluun pääsevät mukaan myös ne, jotka eivät kirkkoon eksy.
Taidan itse poiketa tuopilliselle, kun nuo illat syksyllä alkavat. En myöskään usko Jeesuksen Kaanan häissä muuttaneen vettä alkoholittomaksi mehuksi, vaan kyllä häissä oli tarjolla viiniä, kuten kulttuuriin kuului.
Moralisointiin minulla ei ole tarvetta. Muuten hallituksen ehdotus vahvojen oluiden ja etenkin nuoria houkuttelevien limuviinojen tuonnista kauppoihin herättää monenlaisia ajatuksia: hauskoja, kyynisiä, ihmetteleviä ja surullisia.
Asiasta voidaan vääntää vitsiä, kuten Facebook-kaverini jakama vastavuoroisuutta peräänkuuluttava slogan: Maitoa Alkoihin. Vitsi kääntyy kuitenkin kyynisyyden puolelle, kun ajattelee, mikä merkitys alkoholin hinnalla ja saatavuudella on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa etenkin terassiaikaan. Takuuvarma keino nostaa puolueen hupenevaa kannatusta on alentaa viinan hintaa tai lisätä sen saatavuutta.
Ihmetystä herättää, onko Suomessa, tai ainakaan pääkaupunkiseudulla, jollain vaikeuksia löytää alkoholia. Voi olla, että lähikaupasta ei löydy kaikkea, mutta Alkoon tai ravintolaan ei ole pitkä matka mistään. Jos seuraavaksi varhennetaan alkoholin myyntiä aamulla, niin kuka sitä silloin tarvitsee? Suurkuluttajat, joilla on muutenkin ongelmia.
Uskon, että Lääkäriliitto on oikeassa, kun se ennakoi alkoholiperäisten sairauksien ja kuolemien lisääntyvän ja yhteiskunnan kustannusten kasvavan. Siitä kertoo muutaman vuoden takainen kokemus hintojen laskusta ja siihen liittyy jokaisen arkikokemus. Kenen suomalaisen lähipiirissä ei olisi ihmisiä, joille alholista on tullut lyhyen ilon sijasta pitkä painajainen? Lapsia, joilta lapsuus jäi kokematta?
Jaa tämä artikkeli: