Pääkirjoitus: Katso: ihminen!
Kristinuskon Jumala on kaukana pilapiirroksen pilvenreunalla kurkistelevasta hahmosta. Kun Pontius Pilatus esittelee kansalle ruoskimaansa Jeesusta sanoilla ”Katso: ihminen!”, Pilatus esittelee tietämättään myös Jumalan Pojan.
Kristinuskolla on paljon yhteistä muiden suurten uskontojen kanssa, mutta sen ydinkertomus on poikkeuksellinen. Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan kertoo siitä, miten Jumala ei seuraa maailman hätää jossain kaukana, vaan tulee poikansa kautta osaksi maailmaa.
Mitä sitten tapahtuu, kertoo paljon sekä Jumalasta että ihmisestä. Jeesus on täynnä rakkautta, mutta juuri siksi uhka uskonnolliselle eliitille ja poliittisille vallanpitäjille. Vastarakkauden sijasta hän kohtaa vihan ja hänet tuomitaan syyttömänä ristiinnaulittavaksi.
Jeesus kärsii, mutta kärsimyksensä keskellä hän katsoo ihmistä – toisella tavalla kuin Pilatus ja ylipapit. Hän kuuntelee vainoojiensa pilkkaa, rukoilee anteeksiantamusta kiduttajilleen, lupaa rikolliselle paikan taivaassa ja huolehtii äidistään.
Millainen Jeesus on, sellainen on Jumala. Kun ihminen ei löydä itse tietään Jumalan luo, hän tulee vastaan ja avaa tien.
Ehkä riipaisevin hetki ristillä on, kun Jeesus kokee vielä yhden ihmisyyteen liittyvän tuskan, Jumalan poissaolon. Se on monelle kärsimyksen keskellä kulkevalle tuttu tunne: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Keskellä pimeyttä valoa ei tunnu näkyvän missään.
Pääsiäinen kertoo siitä, että Jumala ei hylännyt Jeesusta. Eikä hän hylkää meitä, vaan katsoo ihmistä poikansa rakkauden silmin.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: