Pääkirjoitus: Kerjäläiset kotikulmilla
”Isä, miksi tuo nainen istuu maassa? Voinko heittää kolikon katusoittajalle?”
Itäeurooppalaisista romanikerjäläisistä on tullut pysyvä osa pääkaupunkiseudun katukuvaa. Heitä on entistä enemmän myös Vantaalla. Lähes joka aamu kuljen Tikkurilan asematunnelin läpi ja kuuntelen hanurinsoittoa ja joskus muutakin musiikkia. Soittotaito vaihtelee, mutta asennetta riittää. Iloiset huudahdukset pilaavat ohikulkijoiden aamumurjotuksen.
Kerjäläiset ovat tuoneet tullessaan ongelmia, se on selvää. Kerjääminen tuntuu häiritsevältä ja rikollisiakin joukkoon mahtuu. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että suurin ongelma on silmiinpistävä köyhyys, johon ei täällä ole totuttu.
Kultainen sääntö kehottaa tekemään toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Niin opetti Jeesus, ja sama eettinen periaate löytyy monesta muustakin uskonnosta. Näin olen itse myös lapsilleni opettanut: kärsivää pitää auttaa. Jos itse olisin romanikerjäläisen asemassa, totta kai toivoisin ohikulkijan antavan minulle rahaa. Mutta onko rahan antaminen pidemmän päälle kerjäläiselle hyväksi? Vai pitääkö se vain yllä köyhyyden ja kurjuuden kierrettä, johon koulutus ja työ olisivat ainoa oikea lääke?
Muutama vuosi sitten Etiopiassa käydessäni kohtaisin samanlaista tai vieläkin pahempaa köyhyyttä. Siellä oli kuitenkin pakko todeta, ettei millään pysty auttamaan kaikkia. Suomeen palattua oli helppo löytää avun kanavaksi Kirkon Ulkomaanapu. Mutta tämäntapainen, silmille tuleva katuköyhyys on vaikeampi asia, koska en usko kolikon kupissa todella auttavan. Silti harvoin olen tuntenut itseni yhtä neuvottomaksi kuin miettiessäni vastausta kymmenvuotiaan poikani kysymyksiin, joilla kirjoitukseni aloitin.
Jotkut suomalaiset ovat majoittaneet kerjäläisiä kotiinsa. Toiset keräävät vaatteita vietäväksi kerjäläisten kotiseudulle tai auttavat muuten olosuhteiden parantamisessa siellä. Diakonissalaitos tekee arvokasta humanitaarista työtä kerjäläisten parissa, hyvä niin. Mutta viime kädessä kyse on suuresta rakenteellisesta ongelmasta: Euroopan unionin pitäisi puuttua vuosisatoja jatkuneeseen köyhyyden ja rasismin kierteeseen romanien kotiseudulla. Tällaista puuttumista voisin tukea useammallakin kolikolla.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: