Pääkirjoitus: Kirkko voisi jättää taakseen patriarkaalisen epätasa-arvon ja keskittyä rukoukseen
Enemmistö suomalaisista rukoilee. Kirkko voisi profiloitua juuri rukouksen soihdunkantajana. Siihen ei välttämättä tarvita edes sanoja.
Yöpöydälläni on Saku Tuomisen kirja Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on, ja työpöydälläni on tuore kirkon nelivuotiskertomus. Jälkimmäinen sisältää tutkimustuloksia suomalaisten uskonnollisuudesta. Edellinen opettaa suhtautumaan hankaluuksiin tyynesti, harjoituksina jotakin isompaa varten.
Suurin osa alle nelikymppisistä suomalaisista naisista ei ole vuosikausiin osallistunut yhteenkään jumalanpalvelukseen, eikä juuri kukaan alle 25-vuotias toivo lastensa olevan uskonnollisia.
Ovatko kirkon asiat huonosti vai onko tämä harjoitusta jotain isompaa varten?
Ei kaikki kirkon kannalta ihan huonosti ole. Enemmistö suomalaisista rukoilee. Vaikka suomalaisten uskonnollisuudessa on vuosikymmenten aikana tapahtunut suuria muutoksia, väestön rukoilijapitoisuus on pysynyt vakiona.
Tarjoaako kirkko liikaa sanoja? Liikaa oppeja ja selityksiä?
Toisaalta tutkimukset kertovat, että mitä tasa-arvoisemmat käsitykset sukupuolten kyvyistä ja rooleista ihmisillä on, sitä todennäköisemmin he etääntyvät kirkosta ja kristinuskosta. Kirkon kannattaisi siis profiloitua pikemminkin rukouksen kuin patriarkaalisen perhekäsityksen soihdunkantajana.
Suomalaisten tyypillisin rukous on sanaton. Tarjoaako kirkko liikaa sanoja? Liikaa oppeja ja selityksiä? Pitäisikö olla enemmän hiljaa ja luottaa Jumalaan?
Kirkko koostuu seurakuntalaisista, ja sellaisena se on Kristuksen ruumis. Nelivuotiskertomuksen rivien väleistä voi lukea, että kirkon päättäjät ovat arvomaailmaltaan etääntyneet kirkosta. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen on tästä hyvä esimerkki: kirkon – siis seurakuntalaisten – enemmistö kannattaa sitä, mutta kirkon johto ei pääse asiasta riittävään yksimielisyyteen. Ei piispain- eikä kirkolliskokouksessa.
Kirkolla on maine patriarkaalisen epätasa-arvon kehtona. Jokaisen kirkon tulevaisuudesta huolestuneen päättäjän täytyy nyt ottaa kantaa siihen, onko kirkko maineensa veroinen vai ei. Ja ryhdyttävä sen mukaisiin toimiin, sillä tämä on portinvartijakysymys, joka ratkaisee ihmisen suhtautumisen kirkkoon ylipäänsä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Rasistisen ja fasistisen puheen normalisoituminen on vielä kauheampaa kuin rasismi ja fasismi
PuheenvuorotKansallismielisyyttä ja heimoaatetta on täysin mahdotonta perustella kristinuskolla.
