Pääkirjoitus: Kuka vastaa lastensuojelusta?
Kirjoitin viimeksi toukokuussa lastensuojelun tilanteesta otsikolla Lastensuojelu heti kuntoon! Tällä kertaa kysyn suoraan, kuka tässä maassa edes jotenkin vastaa siitä, että lastensuojelu saadaan kuntoon. Jos kunnat ja kaupungit eivät tässä asiassa pysty hoitamaan tehtäviään, on valtiovallan tehtävä puuttua heti ja tiukasti asiaan.
Viiden vantaalaisen lastensuojelun työntekijän kertomus Helsingin Sanomissa 4.11. on karua luettavaa, mutta ei yllätä. Tuttavapiiriini kuuluu lastensuojelun työntekijöitä muilta paikkakunnilta, joten tiedän, millaista on kantaa valtavaa vastuuta aivan liian niukoilla resursseilla. Totta on, että lastensuojeluun on vaikea löytää päteviä työntekijöitä, mutta johtuisiko se siitä, että työtaakka on kohtuuton?
Sekin on tuttua kuultavaa muualta, että esimiehet eivät kuuntele eivätkä poliitikot ymmärrä, miten vaikea tilanne on.
Lasten henki, terveys ja tulevaisuus pitää asettaa ykkössijalle ja huolehtia siitä, ettei ainakaan resurssipulan takia tapahdu virheitä, joista joku voi olla kohtalokas. Lastensuojelusta ei pidä tehdä kiistakapulaa, vaan pitäisi olla jokaisen puolueen ykkösasia, että tilanne korjataan.
Vantaalla on toki vuodenvaihteessa lisätty lastensuojelun virkoja ja nyt on päätetty tehdä asiasta selvitys. Hyvä niin, mutta jos lastensuojelun arki on sitä, että seuraava työpäivä pelottaa, se ei riitä.
Lastensuojelun tilanteeseen vaikuttaa paljon myös se, millaiset resurssit ovat ennaltaehkäisyssä: neuvoloissa, kouluissa, perheneuvonnassa ja kotiavussa. Perheiden auttaminen maksaa, mutta vielä isompi lasku odottaa, jos asioihin ei puututa ajoissa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: