Pääkirjoitus: Kummin kaa

Pääkirjoitus: Kummin kaa

Kummit ovat alihyödynnetty voimavara. Usein kummius on molemmille osapuolille tärkeä, läpi elämän kestävä ja kantava ihmissuhde. Joskus elämäntilanteiden muutokset toki väljähdyttävät suhteen. Hyvin monilla kummius sisältää esimerkiksi syntymäpäivä- ja joulumuistamisia ja hyvä niinkin, mutta niiden lisäksi kummiudella on myös syvällinen kristillinen merkitys.

Kummin ihan virallinen tehtävä on tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Moni on tämän tehtävän kanssa melko lailla huuli pyöreänä. Mitä sitä nyt tavallinen tapakristitty osaa tehdä? Useimmat seurakunnat ovat ottaneet käyttöön uuden hienon perinteen, jossa kummit tulevat konfirmaatiossa siunaamaan kummilastaan. Tämä jos mikä on kummin hengellisen tehtävän hoitamista.

Kummisuhteeseen tulee syvyyttä, jos siihen liittyy yhdessä tekemistä, josta jää muistijälkiä. Vielä upeampaa, jos tähän tekemiseen tulee mukaan toistuvuutta. Ihan tavallinen tapakristitty kummikin voi luoda kummilapsensa kanssa tapoja, joista kasvaa elämään sisältöä antavia perinteitä. Niitä hän voi sitten aikanaan ehkä siirtää eteenpäin.

Kirkkoon on viime vuosikymmeninä syntynyt uusia vankkoja perinteitä. Yksi näyttävimmistä on Kauneimmat joululaulut. Helsingin kirkkoherrat päättivät vuonna 2010, että Suvivirsi veisataan kaikissa Helsingin kirkoissa toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Vuodesta 2011 on Stadin Suvivirsi veisattu Narinkkatorilla. Nykyisin Suvivirren yhteislaulutilaisuuksia on ympäri maata. On syntynyt uusi perinne.

Suomen Lähetysseura on luonut Kauneimmista joululauluista onnistuneen brändin. Kirkon Ulkomaanapu on tekemässä Suvivirren ympärille vähän samantapaista. Lähetysseura on vähän viritellyt ajatusta, että kummit voisivat viedä kummilapsensa laulamaan joululauluja. Mitäpäs jos nämä tärkeät kirkolliset tahot ryhtyisivät määrätietoisesti luomaan Kummin kaa -brändiä.

Eikö vain olisi tavalliselle tapakristityllekin aivan mahdollinen ja mukava tapa huolehtia kristillisen perinteen siirtämisestä kummilapselleen? Mennään yhdessä laulamaan joulun alla joululauluja ja suven koittaessa Suvivirttä. Siitäpä voisi syntyä perinne, jota voisi jatkaa yhdessä vielä aikuisenakin.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta: