Pääkirjoitus: Kyllä vaan kirkko auttaa
Pakolaisten auttaminen ei ole pois kotimaan hädänalaisilta. Heitä kirkko auttaa joka päivä.
Kerrotaan miehestä, joka pääsi tutustumaan sekä taivaaseen että helvettiin. Kummassakin oli syvä pata täynnä ruokaa, ihmisiä sen ympärillä todella pitkät lusikat käsissään. Taivaassa ihmiset olivat kylläisiä ja iloisia, helvetissä nälkään nääntymäisillään. Mistä ero johtui? Siitä, miten lusikoita käytettiin. Helvetissä jokainen yritti kauhoa itselleen, mutta pitkä lusikka ei taipunut suuhun. Taivaassa ihmiset ruokkivat toisiaan.
Vanhan tarinan kertoi Vantaan seurakuntien yhteisen seurakuntatyön johtaja Pontus Salmi Yhteisen pöydän hävikkiruokavaraston avajaisissa. Yhteinen pöytä on seurakuntien, Vantaan kaupungin ja Diakonia-ammattikorkeakoulun hanke, johon ovat liittyneet mukaan monet järjestöt, kauppaketjut ja elintarviketoimittajat. Tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä, jakaa ruokaa tarvitseville, luoda uudentyypistä yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoisille tilaa toimia. Ruokajonojen sijasta ruoka tuodaan ihmisten luo yhteisiin pöytiin.
Käsittämättömimpiä väitteitä, joita olen viime viikkojen pakolaiskeskustelun aikana kuullut, on väite siitä, ettei kirkko auta kotimaan hädänalaisia. Kyllä vaan auttaa. Sata vuotta sitten Vantaalla oli yksi diakoniatyöntekijä, nyt heitä on 34 ja diakoniaan, perheneuvontaan ja sairaalasielunhoitoon käytetään 18 prosenttia seurakuntien rahoista. Ammattilaisten rinnalla diakoniatyössä toimii lähes 1000 vapaaehtoista. Sitä paitsi tämä on vain osa kirkon auttamistyöstä. Papit, lastenohjaajat ja haudankaivajat toimivat joka päivä lähimmäistensä parhaaksi.
Alussa kerrotun tarinan opetus ulottuu kuitenkin myös Vantaan rajojen ulkopuolelle. Taivaan ruokapadan äärellä ei kysytä kansallisuutta, vaan sitä, onko nälkä. Eli kyllä, kirkko auttaa myös pakolaisia ja ihmisiä kehitysmaissa. Paljon isommilla summilla autetaan kuitenkin kotimaassa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: