Pääkirjoitus: Luottamus syntyy oikeudenmukaisuudesta
Hallitusohjelmassa on paljon asioita, jotka tekevät kipeää vain osalle suomalaisista.
Luin hallitusohjelman. Siinä on paljon hyvää: voimakas tuki yrittämiselle, sitoutuminen sote-ratkaisuun, ylisääntelyn purkaminen ja velkakierteen katkaiseminen.
Kaikki nämä ovat välttämättömiä toimia, sillä Suomi on paljon pahemmassa jamassa kuin keskivertokansalainen ymmärtää. Isoja rakenteellisia uudistuksia ja rajuja leikkauksia on pakko tehdä, muuten voimme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiolle.
Suurissa linjoissa on viisautta, että hallitus pitää kiinni ohjelmastaan. Sen on kuitenkin hyvä muistaa, että ohjelma koostuu valinnoista. Valinnoissa on sellaisia, jotka perusteellisempi tarkastelu osoittaa kohtuuttomiksi ja jotka sotivat hallituksen omia tavoitteita vastaan.
Jos ykköstavoite on luottamuksen palauttaminen yhteiskuntaan, ohjelmassa ei saa olla kivinen sydän.
Luottamuksen edellytys on kokemus oikeudenmukaisuudesta. Sitä ei edesauta, että entisestään tiukoilla olevilta ihmisiltä leikataan pakolla ja varakkaat saavat itse valita, kuulevatko he vetoomukset kohtuullisuudesta ja reagoivat siihen. On aivan oikein, että arkkipiispa Kari Mäkinen puuttui tähän.
Onnetonta on väittää, että päätökset ovat kipeitä kaikille. Eivät ne ole. Ne ovat kipeitä monille kotimaan vähäosaisille ja kehitysmaiden köyhille. Vantaalla seurakuntien diakonialla ja kaupungin sosiaalitoimella riittää työtä. Yhteinen pöytä -projektin ruoka-apua tarvitaan.
Suomen 40 vammaisjärjestöä vaativat hallitusta perumaan tavoitteen, joka siirtäisi eläkkeensaajat yleisen asumistuen piiriin. Tämä ja monet samanaikaiset leikkaukset ajavat kotona perusturvan varassa elävät vammaiset pysyvästi toimeentulotuen varaan. En millään jaksa uskoa, että vammaisten ajaminen ahdinkoon on hallituksen tavoite. Tuskin tällaisten suurimpien kohtuuttomuuksien perkaaminen vielä hallitusohjelmaa kaataa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: