Pääkirjoitus: Ristinmerkki lähtösuoralla
Uskonnollisuuden avoin ilmaiseminen on monelle suomalaiselle kiusallista. Jotkut haluaisivat siirtää uskonnon syrjään julkisesta elämästä. Koulujen uskonnonopetusta päätettiin kesällä karsia, vaikka samaan aikaan on puhuttu arvokasvatuksen tärkeydestä ja korostettu uskontojen merkitystä maailman ymmärtämisessä.
Uskonnolla elämöinti politiikassa jenkkityyliin tai sen päällekäyvä tuputtaminen ovat asioita, joita itsekin vierastan. Parhaillaan käytävät Lontoon olympiakisat ovat kuitenkin näyteikkuna siihen, miten mutkattomasti usko voi olla osa ihmisen persoonaa ja miten paljon asioista jää ymmärtämättä, jos uskonnollinen yleissivistys vähenee.
Olympialaisten avajaisissa laulettiin hengellinen laulu, jota selostajat eivät osanneet yhdistää virteen 555 Oi Herra luoksein jää. Virsi esitettiin avajaisissa heti olympiakisojen myöntämisen jälkeen Lontoossa tehdyn terrori-iskun uhrien muistolle.
Kisakylässä on uskonnollinen keskus, missä on oma huone kristityille, muslimeille, juutalaisille, hinduille ja buddhalaisille. Lisäksi on tunnustukseton hiljainen huone. Myös stadionilla on hiljentymistiloja. Suomen joukkueen mukana on kisapappi, monelle tärkeä tukihenkilö.
Urheilijoiden vakaumus näkyy myös kisapaikoilla. Maailman nopein mies Usain Bolt teki lähtöviivalla ristinmerkin ja suuntasi katseensa kohti korkeuksia. Brittien sankari, somalialaissyntyinen kymppitonnin voittaja Mohamed Farah kumarsi kohti Mekkaa voittonsa jälkeen. Miesten pituushypyn kolmoseksi sijoittuneella amerikkalaisella Will Clayellä oli laukussaan Raamattu. Usko on monelle urheilijalle osa elämää, ei jotakin, jota pitäisi erityisesti selittää tai piilottaa, saati hävetä.
Näin televisiosta Jim-kanavalta Usain Boltin haastattelun, joka oli tehty viime vuoden MM-kisojen epäonnistumisen jälkeen. Hän totesi jotenkin niin, että hänelle on kirkossa opetettu, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja Jumalalla on kaikkeen tarkoitus. Bolt ei siis pitänyt Jumalaa jonain maagisena hahmona, joka vie kunnian tietä voitosta voittoon. Siitä ei ole kyse, vaan siitä, että usko on osa itseä niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Se avaa silmät kiitollisuuteen ja antaa voimaa, kun omat voimat ovat vähissä.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: