Pääkirjoitus: Sinulla on kaksi passia
Meillä kaikilla on täällä vain väliaikainen oleskelulupa.
Ylpeys kotimaasta on hyvä asia, mutta kiihkeä kansallismielisyys tekee maailmasta ankean paikan asua. Islannin jalkapallomaajoukkueen kannattajien iloinen viikinkiuho on hieno esimerkki ensin mainitusta, Iso-Britannian EU-kansanäänestykseen liittynyt rasismi puolestaan jälkimmäisestä.
Omasta maasta voi olla ylpeä ilman, että se johtaa muiden halveksimiseen tai väheksymiseen. Viime aikoina niin Euroopassa kuin laajemmin maailmassa kansallisuustunne on kehittynyt suuntaan, jossa toisenlaiset ja toisista maista tulevat ihmiset nähdään uhkana. Ajatellaan, että elämä on nollasummapeliä: auttamalla muita jäämme itse paitsi. Todellisuudessa monet ongelmat ovat sellaisia, että auttamalla muita auttaisimme myös itseämme.
Risti ei ole mikään kansallismielinen marssisymboli, vaan merkki siitä, että Jumalalle jokainen ihminen on suunnattoman tärkeä ja rakas. Luterilainen kirkko on Suomessa kansankirkko, mutta samalla kirkko on osa liikettä, joka ylittää kaikki rajat. Kristinuskon sanoma on suunnattu kaikille kansoille, ja kristityille lähimmäisiä ovat kaikki maailman ihmiset.
Vantaalla pidetään 8.–10.7. herättäjäjuhlat. Juhlien teema on Kahden maan kansalainen ja juhlajulisteeseen on nostettu lentokone merkiksi siitä, että Vantaa on kansainvälinen kaupunki, josta on yhteyksiä kaikkialle.
Kahden maan kansalaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä on ainakin kaksi passia. Tämän yhteisen maapallon kansalaisina meillä on jonkun maan passi, useimmiten syntymästämme asti, ilman omaa ansiota tai valintaa. Taivaan kansalaisuus on meille luvattu Kristuksen tähden ja siihen leimaan pystymme vielä vähemmän itse vaikuttamaan. Täällä maan päällä olemme kaikki oleskeluluvan piirissä, väliaikaisesti. Taivaasta voimme jo nyt nähdä vilauksen siellä, missä on rakkautta, yhteyttä ja halua auttaa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: