Pääkirjoitus: Sivulliset uhrit

Pääkirjoitus: Sivulliset uhrit

Sotia käydään nykyisin harvemmin suoraan valtioiden välillä ja niillä on harvoin selkeää alkua tai loppua. Sotiin ajaudutaan. Niissä on monenlaisia osapuolia armeijoista epämääräisiin asejoukkoihin ja niihin liittyy ulkopuolisten tukijoiden int­ressejä. Siksi niihin on vaikea löytää pysyvää ratkaisua. Varmaa on vain siviilien mittaamaton kärsimys.

Siviilit ovat sodan sivullisia uhreja. Periaatteessa heitä pitäisi suojella. Käytännössä oman puolen siviileistä välitetään kuitenkin enemmän kuin vastapuolen siviileistä, joten omien suojelemiseksi ollaan valmiita hyväksymään vastapuolen suuretkin uhrimäärät.

Koska sotaa käydään myös median ja sosiaalisen median huomion, myötätunnon ja taloudellisen ja poliittisen tuen saamiseksi, siviilejä käytetään häikäilemättä hyväksi. Naisista ja lapsista tehdään ihmiskilpiä. Kärsimyksestä saadaan iskulauseita vaalikamppailuihin.

Israelin ja Hamasin sotaa Gazassa ei pidä katsoa ideologisten silmälasien läpi. Kumpikaan osapuoli ei käy sotaa puhtain paperein.

Israelin iskut YK:n kouluihin ovat tuomittavia, mutta niin on myös Hamasin aseiden varastointi ja rakettien ampuminen siviilien keskeltä. Hamasin kaivamat tunnelit on tarkoitettu Israelin asukkaiden terrorisointiin, Israelin saarto taas tekee gazalaisten elämästä piinaa.

Ainoa tie rauhaan Lähi-idässä on oikeudenmukaisuus eikä oikeudenmukaisuus voi toteutua ilman rauhaa. Rauhan tekeminen on sodankäymistä vaikeampaa: juuri siksi erityisen autuaita ovat rauhantekijät. Nyt heitä tarvittaisiin, mutta kostonhalu, pelko ja viha ovat esteitä rauhan tai edes kestävän aselevon tiellä.

Tätä kirjoitettaessa sota on tauolla.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: