Pääkirjoitus: Sote teki valtapelin näkyväksi
Toivottavasti jatkossa potilas ja avuntarvitsija ohjaavat sotea, ei valtapeli.
Sote-ratkaisun toimivuuden näyttää siitä käytävä jatkokeskustelu, konkreettiset päätökset ja lopulta käytäntö. Sellaisen vilpittömän toiveen esitän, että kun valta ja sitä seuraava raha saadaan viimein jaettua, potilas ja avuntarvitsija olisivat ykkösasia, jolla toimintaa arvioidaan.
Onko valta politiikassa perimmäinen päämäärä vai vain väline asioiden ajamiseen? Tällainen kysymys on väistämättä tullut mieleen sote-vääntöä ja hallituskriisiä seuratessa. Kun pitkin syksyä on korostettu maan edun ensisijaisuutta ja poikkeuksellisen vaikeaa taloustilannetta, tuntui aika hurjalta, että tuo iso asia oli hautautua valtakamppailun jalkoihin.
Paras hiekkalinna syntyy yhteistyöllä."
Kuka sanoo viimeisen sanan? Kenen tai minkä ryhmän hallussa on totuus? Kuka menettää kasvonsa? Kuka antaa periksi? Perin inhimillistä jo lapsuuden hiekkalaatikkoleikeistä alkaen. Sellaisia me ihmiset olemme, mutta eivät asiat lapion heittelyllä edisty. Paras hiekkalinna syntyy yhteistyöllä.
Valta on henkilökohtaista, mutta selvästi myös ideologista valtaa. Sen sote-ratkaisun lopputulos osoitti. Kun puolueet ajoivat ideologisia tavoitteitaan, annetut asiantuntijalausunnot jäivät sivurooliin. Toivottavasti asiantuntijoita kuitenkin kuunnellaan, kun järjestelmää aletaan tehdyn päätöksen pohjalta rakentaa. Aika iso osa maan tulevaisuudesta kun on kiinni sotesta.
Demokratian toimivuuden kannalta vallankäytön näkyväksi tuleminen kaikessa raadollisuudessaan ei ole huono asia. Se osoittaa, että useimmissa asioissa ei ole – niin kuin usein halutaan julkisuudessa esittää – vain yhtä ainoaa totuutta, vaan puolueet tekevät aitoja valintoja. Siksi vaaleissa äänestäminen ei ole mikään pikkujuttu, vaan äänestäjä valitsee, millaista maata hän haluaa rakentaa. Tuo valta valita kannattaa ottaa vakavasti.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: