Pääkirjoitus: Tilaa etsiä
Kirkon opillisessa keskustelussa on paljon turhaa pelkoa ja siitä nousevia kärjistyksiä. Sen sijaan voitaisiin puhua rakentavasti sisällöistä ja huomata, että eri tavoin ajattelevien näkökulmista voi olla opittavaa myös omaan uskoon.
Otetaan esimerkiksi dosentti Timo Eskolan Hengellisen elämän syventymispäivillä sanomat tiukat sanat. Kotimaa-lehden 29.8. mukaan Eskola arvosteli liberaaliteologeja ja heiltä vaikutteita saaneita maallikoita uudesta uskonpuhdistuksesta. Hänen mukaansa muun muassa sovitusopista halutaan luopua, mikä on ”hirviömäinen ajatus”. Eskola kysyikin, miksi jotkut maallikot – vaikka eivät ole edes oikeita uskovaisia – haluavat kirjoittaa kristinuskosta.
Minulle ajatus, että Jeesus sovitti ristillä maailman synnit, on olennaisen tärkeä. Mutta ymmärrän, että jollekin toiselle se on käsittämätön. Pitäisikö heidän olla hiljaa ja kaukana kirkosta? Vai olisiko niin, että ristin tapahtumiin ja Jumalan todellisuuteen on muitakin hyviä näkökulmia kuin perinteinen. Ne voivat avata monelle etsijälle tien kirkkoon.
Kirkon oppi voidaan nähdä kaiken toisinajattelun poissulkevana tai sitten rikkaana aarteistona, josta riittää ammennettavaa erilaisille ihmisille ja erityyppisiin kysymyksiin. Armo on kirkon ydin, mutta aina ihmisen kysymys ei ole, saanko syntini anteeksi. Usein ensimmäinen kysymys on, riitänkö minä, kelpaanko, saanko tulla ja olla.
Ei ole ihmisen asia päättää toisen puolesta, onko hän oikeassa uskossa. Kirkon tehtävä on kutsua sisään, eikä rakentaa etsijöille kynnyksiä.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: