Pääkirjoitus: Toivoa täynnä
Päättyykö kaikki tähän? Elämmekö vain hetken ja sitten meistä on jäljellä vain haalistuva muisto, joka sekin katoaa aikanaan ajan hämärään. Vai onko sittenkin jotain muuta, jotain enemmän?
Kristinuskon raju väite on, että kaikki ei pääty tähän. Siksi kristinusko ei todellakaan ole synkkä uskonto, vaan hullunrohkeaa toivoa täynnä. Vaikka sen symboli on roomalaisten käyttämä kidutusväline, risti ei kristitylle ole kuoleman, vaan elämän merkki. Kohta 2000 vuoden ajan kristityt ovat uskoneet siihen, että ”Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee”, kuten 300-luvulla elänyt piispa Johannes Krysostomos pääsiäisen sanoman kiteytti.
Kristinuskon sanoma on niin radikaali, että monen on siihen vaikea uskoa. Siksi kai noin kolmannes suomalaisista ajattelee, että kaikki elämä vain loppuu kuoleman jälkeen. Ihmisen elämä on tässä ja nyt, ja sen jälkeen on vain tyhjyys. Biologinen koneemme hajoaa ja muuttuu jälleen osaksi luonnon kiertokulkua.
Jollekin tämä voi olla lohdullinenkin ajatus, toiset eivät asiaa arjen kiireiden keskellä sen kummemmin pohdi. Joku pysähtyy miettimään, kun vastaan tulee tilanne, jossa elämän rajallisuus tulee kipeän omakohtaiseksi. Toiset eivät usko miettivänsä sittenkään.
Itse en voisi kuvitella jaksavani elämää ilman toivoa siitä, että kuolema on voitettu. Toivo on minulle kuin happi, jota hengitän. Sen varassa aloitan päiväni ja päätän iltani. Sen huomaan lasken iltarukouksessa rakkaani ja sen kanssa vien kynttilän hautausmaalle.
Tämä ei tarkoita sitä, että aina olisi erityisen helppo uskoa, saati toivoa. Jokaisen elämässä on joskus niin pimeää, ettei valoa näy. Tai sitten voi olla myös niin kirkasta, ettei valoa tarvitse. Armoa on, että toivo jostain taas pilkahtaa, vaikkapa ehtoollispöydässä.
Miljoonille ja taas miljoonille kristityille toivo on elävää todellisuutta. Vaikka pääsiäisen sanoma on ihmisjärjelle mahdoton, se on kestänyt lukemattomien sukupolvien ajan. Jotakin siinä täytyy olla. Jotakin sellaista, joka uhmaa jopa kuolemaa.
Kristus tuli maailmaan siksi, että meillä olisi toivoa.
Niin yksinkertaista ja samalla vaikeaa se on.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: