Pääkirjoitus: Toivon sanoma
Syksyn pimeyden keskellä vietettävä pyhäinpäivä on juhla, joka konkretisoi kristinuskon toivon sanomaa. Sen voi kokea hautausmailla, joita valaisee kynttilämeri.
Pyhäinpäivässä on sulautunut yhteen kaksi alun perin erillistä juhlaa eli uskonsa tähden kuolleiden marttyyrien muistoksi jo 300-luvulla vietetty kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Pyhäinpäivän iltana seurakunnissa luetaan edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään kynttilät. Haudoilla käynti alkoi yleistyä vasta sotien jälkeen, mutta siitä on tullut monessa perheessä olennainen pyhäinpäivään liittyvä perinne.
Omassa elämässäni pyhäinpäivän merkitys on kasvanut sitä mukaa kun iän karttuessa yhä useampi rakas ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ajatus siitä, että kuollut isäni on Jumalan luona, on minulle tärkeä. En mielessäni sanonut lopullisia hyvästejä myöskään isovanhemmilleni laskiessani heidät kirkkomaan multiin.
Jälleennäkemisen toivo elää, vaikka minulla ei ole siihen muuta perustetta kuin usko siihen, että on olemassa armollinen Jumala ja Kristus, joka kuolemalla kuoleman voitti. Omaa kuolemaa miettiessäni lohtua tuovat Raamatun Jobin kirjan sanat: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.”
Usko ei sulje pois epäilyksen hetkiä: ne ovat osa uskoa. Luonnontieteen näkökulmasta ajatus ylösnousemuksesta on mahdoton. Ihminen maatuu ja muuttuu osaksi luonnon kiertokulkua, näinhän se menee. Mutta silti: jos Jumala on, toivo on perusteltu. Pyhäinpäivänä sadattuhannet suomalaiset sytyttävät kynttilän tämän saman toivon varassa. Toivon kipinät sytyttävät sadoilla hautausmailla valomeren marraskuiseen yöhön.
Pyhäinpäivä on arvokas osa juhlaperinnettä, vaikka ei tätä toivon sanomaa jakaisikaan. On hyvä, että vuosikalenterissa on yksi päivä, jolloin voi muistella läheisiä, joiden kanssa on saanut elämäänsä jakaa. Elämän ketju on alkanut kauan ennen minua ja jatkuu minun jälkeeni. Siksikään kaikki ei ole vain tässä ja nyt.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: