Vantaan ja Helsingin seurakuntien luottamuselimet päättivät viime viikolla, että seurakunnat luopuvat asteittain tukemasta viittä kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä. Päätösten taustalla on järjestöjen suhtautuminen naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Vantaalla asiasta päätti yhteinen kirkkoneuvosto ja Helsingissä kirkkovaltuusto. Kummassakin äänestettiin selkein numeroin. Vantaalla ehdotus oli, että Kylväjä ja Sanansaattaja olisivat säilyttäneet tukensa. Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen, sen ruotsinkielisen sisarjärjestön ja Kansanlähetyksen tuki olisi muutettu projektiluonteiseksi edellyttäen, että näiltä olisi löytynyt projekti, joka olisi täyttänyt asetetut tasa-arvokriteerit. Enemmistö ei kuitenkaan tyytynyt tähän.

Kieltämättä on outo tilanne, että kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä vain Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura ovat olleet varauksetta kirkon linjan takana. Muista järjestöistä Sanansaattajat on ottanut palvelukseensa naispappeja, mutta sen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on kielteinen. Selkeimmin oppositiossa kirkon ratkaisuihin ovat olleet Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Kansanlähetys.

Päätöksen teon taustalla painoi varmasti myös kaksi tapahtumaa, jotka selvästi lisäsivät kirkosta eroamista. Vuoden takaisen Ylen Homoillan eroaalto ja tämänkeväinen kohu Älä Alistu -kampanjasta olivat seurausta konservatiivien tiukoista kannoista.

Rahan jakaminen järjestöille, olkoonkin kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, ei ole automaatti. Mainitut luottamuselimet osoittivat tämän konkreettisella tavalla ja halusivat tukea vain järjestöjä, jotka sekä tekevät hyvää työtä että suhtautuvat ehdottoman tasa-arvoisesti erilaisiin ihmisiin kotimaassa ja ulkomailla.

Surullinen puoli nyt tehdyssä ratkaisussa on fakta, että järjestöt, joiden tuki vähitellen lakkaa, tekevät maailmalla paljon hyvää. Ne myös toimivat osin sellaisissa maissa, joissa Suomen Lähetysseura ja raamattutyöhön erikoistunut Pipliaseura eivät toimi. Toivottavasti ainakin osa niistä nyt miettii, kumpi on tärkeämpää, ikuinen kiistely naispappeus- ja homokysymyksestä vai ihmisten auttaminen. Jos ne päätyvät jälkimmäiseen ja korjaavat linjauksiaan, ainakin Vantaalla on ovi vielä raollaan.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi