Pääkirjoitus: Usko saa näkyä olympiakisoissa
Riossa on käytössä myös toisenlainen doping.
Rion kisoissa on ollut silmiinpistävää, miten monelle urheilijalle usko tuntuu olevan tärkeä osa elämää ja miten luontevasti asia ilmaistaan.
Moni kristitty urheilija tekee kentälle saapuessaan ristinmerkin ja kohottaa katseensa kohti taivasta onnistuneen suorituksen jälkeen. Muslimit puolestaan kumartuvat maahan ja rukoilevat kohti Mekkaa. Totta kai kyse on myös rituaalista. Niitä on muillakin urheilijoilla. Että ele on nimenomaan uskonnollinen, kertoo kuitenkin siitä, että heille usko on osa elämää.
Joskus usko pääsee jopa otsikoihin asti. Etiopialainen naisten 10 000 metrin kultamitalin maailmanennätysajalla voittanut Almaz Ayana vastasi dopingia koskevaan kysymykseen, että hänen dopingiaan ovat harjoittelu ja Jeesus. Toivottavasti näin on, sillä nuo kaksi dopingia ovat sallittuja asioita ja avoimia kaikille. Toisin kuin oikea doping, josta on tullut huippu-urheilua näivettävä syöpä, joka pahimmassa muodossaan on vieläpä valtion tukemaa toimintaa.
Jos usko Jumalaan on dopingia, se on dopingia, jonka merkitys on siinä, että elämässä on lujempi pohja kuin pelkkä urheilu. Kaikki urheilijat eivät ole uskonnollisia ja vielä harvempi ilmaisee asian julkisesti. Elämän tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä pohtii varmasti sitäkin useampi. Suomen olympiajoukkueen mukana on kisapappi Leena Huovinen, itsekin entinen kilpaurheilija, jonka kanssa voi pohtia arkea ja käsitellä iloja ja suruja.
Huippu-urheilija joutuu tekemään käsittämättömän määrän työtä lyhyen hetken eteen. Onnistuminen tuottaa valtavan ilon, mutta epäonnistuminen musertaa. Urheilu-uran päättyminen voi puolestaan jättää tyhjän päälle. Silloin usko voi olla auttaa jaksamaan ja tuoda toivoa elämään. Niin on käynyt myös aika monelle suomalaiselle huippu-urheilijalle.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: