Pääkirjoitus: Valhe on totuutta ihmeellisempää
Elämme aikaa, jossa faktoilla ei ole niin väliä.
"Älä valehtele" on yksi tärkeimmistä opetuksista, jonka omilta vanhemmiltani sain, ja sitä olen halunnut korostaa myös lapsilleni. Ihmisen pitäisi elämässään pyrkiä totuuteen, sillä se on olennaista luottamukselle. Ilman luottamusta toinen toisiimme eivät toimi sen paremmin ihmissuhteet kuin yhteiskuntakaan.
Nykymaailman meno on kuitenkin jotain aivan muuta. Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden 2016 englanninkieliseksi sanaksi sanan post-truth eli totuudenjälkeinen. Elämme aikaa, jossa faktoilla ei ole niin väliä. Ennen poliitikko oli vaikeuksissa, jos hän jäi kiinni valheista. Nykyisin hän voi selittää, että näin ihmiset kokevat, noin voi olla tapahtunut joskus jossakin tai tällaista puhetta kansa haluaa kuulla. Totta kai politiikassa on aina valittu faktoja tarkoituksenmukaisesti, mutta nyt kärjistyksestä, mustamaalauksesta ja valehtelusta ollaan tekemässä suoranaista hyvettä. Tietoverkkojen aika onkin aikaa, jolloin tiedon sijasta vallitsevat räväkkyys, tunne, viihde, vihapuhe, vastakkainasettelu, leirit, kuplat ja ennakkoluulot.
Haluaako ”kansa”, että sille valehdellaan? Miltä kansasta tuntuu, kun valtaan päässeet poliitikot kääntävät takkinsa törmätessään reaalimaailmaan? Entä jos eivät käännä, mutta vaaleilla valitun politiikan seuraukset ovatkin jotakin aivan muuta kuin ennen vaaleja toivottiin ja luvassa onkin vain entistä ankeampia aikoja?
Totuudenjälkeinen aika on ainakin osaksi kytköksissä epätoivoon. Kun ihmiset kokevat itsensä voimattomiksi ja osattomiksi, he odottavat messiasta, joka muuttaisi kaiken tai korjaisi asiat ennalleen. Mutta jos lupaukset perustuvat faktojen sijasta valheisiin, toisinajattelevien mustamaalaamiseen ja vihankylvöön, jäljet pelottavat. Vale on totuutta ihmeellisempää – juuri siksi, että se ei ole totta.
Jaa tämä artikkeli: