Pääkirjoitus: Vanhuus ei tule yksin
Olen pohtinut viime aikoina paljon vanhenemista. Lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on iän tuomia vaivoja.
Sairauksien lisäksi yksinäisyys heikentää monen vanhuksen elämänlaatua. Siksi on hyvä, että on vapaaehtoisia – usein itse jo eläkeiässä – jotka käyvät vanhusten luona. Vantaan seurakunnilla heitä on yli 200, mutta isommallekin joukolle olisi tarvetta. Vaikka yksinäisyys on iso ongelma, vanhuus ei todellakaan tule yksin. Niin Vantaalla, Suomessa kuin koko maailmassa ikäihmisten määrä kasvaa.
Väestörakenteen muutokseen on syytä varautua yhtä lailla kuin ilmastonmuutokseen. Ikääntyminen on jo todellisuutta Länsi-Euroopan maissa ja Japanissa. Kiina tulee kovaa vauhtia perässä. Tulevina vuosina ikääntyvien määrä kasvaa rajusti myös kehitysmaissa ja siellä heidän tilanteensa on paljon huonompi kuin täällä. Heidän sosiaaliturvansa on niukka tai olematon. Turvaa tuovat vain oma työ ja kenties suku.
Vuonna 2050 maailmassa on enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 15-vuotiaita, joten inhimillisen vanhuuden turvaamisesta tulee globaali ongelma – varsinkin kun muistisairauksia sairastavien määrä kasvaa. Valtioiden voimavarat eivät yksin riitä vastaamaan tilanteeseen, vaan avuksi tarvitaan kansalaisjärjestöjä, kirkkoja ja meitä jokaista.
Yhteiskunnan olisi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti järkevää satsata niihin asioihin, joista nyt helposti säästösyistä tingitään: omaishoidon tukeen, ikääntyvien ihmisten lähipalveluihin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Suhtautumisessa vanhuksiin mitataan ihmisyytemme.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: