Paavi Johanna: Pulskuus kunniaan
Tammikuussa moni tuijottaa kirjaimellisesti omaa napaansa. Oikeasti tärkeiden asioiden kannalta painolla ei ole väliä.
On taas kansallinen laihdutus- ja kuntoilukuukausi, kollektiivisen painojojoilun aallonharja. Tai aallonpohja, miten sen nyt ottaa. Nyt kuuluu lujan lempeästi rangaista itseään joulun mässäilyistä ja tissuttelusta ja olla ainakin dieetillä, tipattomalla ja kuntosalilla.
Ei siinä mitään, arjen ja juhlan vuorottelu on elämän suola. Arkeen kuuluu kuntosali ja juhlaan skumppalasi. Mutta nyt kun olemme yhtä jalkaa rynnistämässä niin askeettiseen arkeen kuin vain tammikuussa voi, pysähtykäämme pohdiskelemaan hieman ihmistä ja hänen painoaan.
Meistä iso osa on jossain määrin ylipainoisia, ja jos näin on päässyt käymään niin laihduttaa pitää, sanovat kaikki paitsi harvat kehopositiivisuuden sanansaattajat. Laihduttamiseen painostava kieli on kaksihaarainen. Toisaalta keskeistä on ulkonäkö, tietenkin. Mutta jos tätä arvostellaan, otetaan viaton ilme kasvoille ja huudahdetaan: ”Mutta terveys ja hyvinvointi!”
Voi luoja kun minua muuten ärsyttää toisiin ihmisiin kohdistuva hyvinvointihurskastelu. Eikö hyvinvointi nyt ole niin ihmisen oma asia kuin olla ja voi? Ja eikö painostus uhkaa sitä aika paljon?
Paino puolestaan on varsin kollektiivinen asia, ja minua hämmästyttää kuinka vähän se tieto meihin vaikuttaa. Yltäkylläinen elinympäristö yhdistettynä geneettiseen ohjelmointiimme tuottaa pulskan ihmislajin. Jotkut näyttävät pysyvän helposti laihoina ja onnea heille, mutta isolle osalle se vaatii paljon ponnistuksia. Pitäisi toimia vastaan kulttuuria, joka jatkuvasti ympäröi ihmisen hyvin energiapitoisilla ruuilla ja vaatii paljon paikallaan olemista. Ja sitten on yksilön häpeä, jos ei käytä kaikkea liikenevää energiaansa olosuhteiden vastustamiseen?
Päinvastoin. Häpeällisempää on haaskata energiaa oman navanseutunsa fiksaamiseen. On tietysti järkevää ja kohtuullista syödä jokseenkin terveellisesti ja liikkua sen verran että pysyy toimintakykyisenä. Fiksaamisenkin ymmärrän niiden kohdalla, joille se on rakas harrastus. Mutta kaikki me, joille laihdutus ja ylenpalttinen kuntoilu tuntuvat epämääräiseltä moraaliselta velvoitteelta – on aika lopettaa haaskaus!
Ehdotan uudeksi kauneusihanteeksi pulskuutta. Paitsi että pehmeä on kaunista, pulskuus viestittää paljon: esimerkiksi siitä, että ihminen nauttii Jumalan hyvistä lahjoista, ruuasta ja juomasta. Tai että hän keskittyy tärkeämpiin asioihin kuin jatkuvaan kroppansa kyttäämiseen. Lihavia syytellään helposti siitä että he eivät pidä huolta itsestään. Mutta mitä jos on tärkeämpiä asioita joista pitää huolta?
Tämä lause ei ole omani, mutta jätän sen kuitenkin tähän: ”Maailman tulevaisuuden kannalta ihmisen ruumiinmuodolla ei pitäisi olla erityisen suurta väliä.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paavi Johanna: Nuortensarja SKAM herättää sisäisen teinisi
PuheenvuorotTV-sarja muistuttaa, miltä tuntuu olla 17. Siis ihanalta ja kamalalta.
