Puheenvuorot

Paavi Johanna: Rakkaushehkutus sivuuttaa sukupuolivähemmistöt

Sukupuolivähemmistö-termiä roikotetaan korrektisti mukana, mutta heistä ei silti paljon puhuta. Pride-viikon kunniaksi Paavi Johanna tekee virallisen kannanoton.

22.06.2016 11:27
Piia Johanna Rytilä (Paavi Johanna)

Kun puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, puhutaan todellisuudessa homoseksuaaleista. Erityisesti homoseksuaalien rakkaudesta. Sitä hehkutetaan Pride-puheissa ja mediassa, koska kaikkihan rakkaudesta tykkäävät. Jokin olennainen yhteiskunnallisen hyväksymisen raja on ylitetty, kun iltapäivälehden lööpissä hehkutetaan homojulkkiksen parisuhdeonnea. Ihan kuin kaikki muutkin!

Entä sitten termin toinen puoli, sukupuolivähemmistöt? Ihmiset, joiden kohdalla ei ole kysymys siitä, ketä he rakastavat tai panevat, vaan siitä keitä he perin juurin ovat. Mielestäni tämä on aika paljon suurempi ja syvempi asia kuin kumppanin sukupuoli, ja minun kumppanini sukupuolihan ei ole se tyypillinen. Silti sukupuolivähemmistöistä puhutaan huomattavasti vähemmän kuin seksuaalivähemmistöistä. Sukupuolivähemmistö-sanaa kyllä muistetaan korrektisti roikottaa mukana, mutta siihen se sitten jääkin.

Usein kirkko tulee mukaan vasta sitten, kun tarpeeksi yleistä hyväksyntää on saavutettu. Voisiko se kerrankin olla edelläkävijöiden joukossa eikä jarruna?

Kuka tiesi, että Suomi on saanut Amnestyltä ja YK:lta moitteita transihmisten huonosta kohtelusta sukupuolenkorjausprosessissa? Kuka on ajatellut, millaista mahtaa olla elää, kun vastassa on niin pontevasti ylläpidetty järjestelmä kuin kaksi ja vain kaksi erillistä, tarkkarajaista, absoluuttista sukupuolta ja kaikki niihin liitetyt merkitykset? Kuka ei ole vain ajatellut, vaan tuntee nämä joka päivä omissa nahoissaan?

On kuulemma aika paskamaista kun omaa olemassaoloa ei tunnisteta. Tai kun jokainen vastaantulija kokee oikeudekseen kysellä esimerkiksi genitaaleistasi. Tai kun sukupuolta korjatessa itsemääräämisoikeus loistaa poissaolollaan.

Jumala ei ole luonut aivan niin mustavalkoista maailmaa kuin jotkut toivoisivat. Sukupuolijakokin on ennemmin likiarvo kuin absoluutti."

Näin Pride-viikolla ajattelen myös kirkkoa, joka on mukana viikon tapahtumissa. Usein kirkko tulee mukaan vasta sitten, kun tarpeeksi yleistä hyväksyntää on saavutettu. Voisiko se kerrankin olla edelläkävijöiden joukossa eikä jarruna? Tunnistaa sukupuolivähemmistöjen edustajat omassa joukossaan noin alkajaisiksi, antaa tukensa, käyttää ääntä.

Piispojen puheenvuoroja odotellessa Paavi Johanna tekee nyt virallisen kannanoton:

"Rakkaat sisarukset Kristuksessa.

Jumala ei ole luonut aivan niin mustavalkoista maailmaa kuin jotkut toivoisivat. Sukupuolijakokin on ennemmin likiarvo kuin absoluutti. Hellittäkäämme vähän itse luomamme tarkan kahtiajaon ylläpitämisessä, että meillä kaikilla olisi hyvä elää omassa sukupuolessaan tai sukupuolettomuudessaan.

Kunnioittakaa toisianne. Puolustakaa sitä, jota yhteiskunnassa kohdellaan väärin. Muuttakaa yhteiskuntaa.

Ihminen on se joka hän on. Typerys se joka siihen puuttuu."

Paavi Johanna on ristiriita itsessään, mutta se ei estä häntä lausumasta kuvitteelliselta korokkeeltaan lähes jumalallisia totuuksia.