null Päivä kirkon töissä: Vankilassa työskentelevä diakonissa

– Jokainen ihminen on arvokas ja jokainen meistä tarvitsee apua jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikilla on mahdollisuus uuteen alkuun, sanoo päihde- ja kriminaalityötä tekevä erityisdiakonian diakoniatyöntekijä Virpi Liirus-Mäkelä. Hänet kuvattiin Helsingin vankilan edustalla Hermannissa. Kuva: Esko Jämsä

– Jokainen ihminen on arvokas ja jokainen meistä tarvitsee apua jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikilla on mahdollisuus uuteen alkuun, sanoo päihde- ja kriminaalityötä tekevä erityisdiakonian diakoniatyöntekijä Virpi Liirus-Mäkelä. Hänet kuvattiin Helsingin vankilan edustalla Hermannissa. Kuva: Esko Jämsä

Hyvä elämä

Päivä kirkon töissä: Vankilassa työskentelevä diakonissa

Naisvangit avautuvat syyllisyydestä ja ihmissuhteista diakonissa Virpi Liirus-Mäkelälle. Hän on huomannut, että lapsille äiti on äiti vankilassakin.

6.00 Herään kotona Espoossa valoisuuteen ja linnunlauluun. Saan aamutervehdyksen koiraltamme Hopelta.

7.00 Aamupuuron ja hartauskirjan lukemisen jälkeen ajan töihin.

7.35 Hermannin diakoniatalon ovella odottaa jo kaksi ihmistä. Tämä on ollut työpaikkani kaksi ja puoli vuotta. Työhöni kuuluu ihmisten kohtaamisia esimerkiksi talon päivätuvassa, eri päiväkeskuksissa, vankiloissa ja muissa laitoksissa.

8.30 Lähden kollegani Sirpan, sosionomi-diakoniopiskelija Tiian ja Vantaan päihde- ja kriminaalityön diakoni Eevan kanssa kohti Hämeenlinnan vankilaa. Käyn siellä joka toinen viikko tapaamassa helsinkiläisiä naisvankeja.

9.00 Vankilan pappi Tuomo soittaa ja kertoo henkilöt, jotka ovat jättäneet tapaamispyynnön. Moni voi puhua vankilan ulkopuoliselle ihmiselle vapaammin.

10.15 Kuljemme turvatarkastuksen läpi vankila-alueelle. Mieleeni tulee aiemmalta käynniltä lapsi, joka kulki tästä yksin vierailijalappu kaulassaan. Koskettavinta on nähdä lapsi vankila-alueella ja kuulla hänen sydäntä särkevä itkunsa pois lähtiessä. Lapselle äiti on äiti ja isä on isä vankilassakin.

10.30 Keskustelemme papin ja kahden erityisohjaajan kanssa. Olemme iloisia siitä, että yhteistyö vankeinhoidon kanssa on sujuvaa.

 

"Koskettavinta on nähdä lapsi vankila-alueella ja kuulla hänen sydäntä särkevä itkunsa pois lähtiessä." 

 

11.00 Lounaan jälkeen on yksilötapaamisten vuoro. Tuttu henkilö tulee täyttämään asuntohakemuksen, jonka olen ottanut mukaani. Vapaus on odotettu, mutta haasteellinen tilanne. Vapautuville on tärkeää tavata meitä, jotka tiedämme, millaista vankilassa on.

12.00 Käyn sielunhoidollisen keskustelun ulkomaalaisen henkilön kanssa. Moni tuntee tarvetta keskustella syyllisyydestä, mutta myös ihmissuhteista ja mahdollisuuksista uuteen elämään. Kollegat pitävät toiminnallista ryhmää tutkintavankiosastolla. Tutkintavankeus on raskasta aikaa, kun tulevaisuus on auki. Tekemisen lomassa on helpompi puhua.

13.10 Pääsemme seuraamaan kotouttamisosaston naisten taidepajaa ja keskustelemaan heidän kanssaan. Juttelemme uuden vankilan rakentamisesta. Naiset pääsevät vihdoin pois paljuselleistä, joista Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt Suomelle huomautuksen.

14.30 Pääsemme paluumatkalle tavallista aiemmin. Pysähdymme matkalla kahville. Se auttaa siirtymään vankilan tunnelmista toisenlaiseen todellisuuteen.

16.30 Palaamme Hermanniin. Jätän tapaamani naisen asuntohakemuksen asuttamiskoordinaattorillemme. Päällimmäisenä mielessäni on se tosiasia, että 70 prosenttia naisvangeista on joutunut jossakin vaiheessa elämäänsä psyykkisesti tai fyysisesti hyväksikäytetyksi. Päivän keskustelut vahvistivat tietoisuutta tästä.

17.00 Kerron Hietaniemen palvelukeskuksen kohtaamisillassa pappimme Pekan ja kahden opiskelijan kanssa erityisdiakoniatyön palveluista. Yksi mies kertoo, että leirimme, jolle hän osallistui, oli mahtava kokemus.

18.30 Kotimatkalla katselen merta. On kiitollinen mieli siitä, että olen saanut olla ihmisten rinnalla hetken ja kuunnella sitä, mikä on ollut tärkeää tulla kuulluksi tänään.

Diakoniatyöntekijät numeroina

* Helsingin seurakunnissa työskentelee 88 diakoniatyöntekijää. Heistä naisia on 83, miehiä 5.

* Eniten diakoniatyöntekijöitä on 51–60-vuotiaiden ikäryhmässä.

* Keskipalkka on 2 646,60 euroa kuussa.

* Diakonian virkaan vaaditaan alempi korkeakoulututkinto (sosionomi AMK).

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Mitä Suomi menettäisi, jos diakoniatyöntekijöitä ei olisi? ”Pulaan joutuneiden suomalaisten toivon näkökulma ohentuisi”

Ajankohtaista

Papeille annetaan kirkossa enemmän tilaa kuin diakoniatyöntekijöille, sanoo Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine.




Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.